Klikkaa linkkejä päästäksesi lukemaan kuhunkin aihepiiriin liittyviä kannanottoja.

Kollajan allashanke
Kuusamon jätevesiasia
Turvetuotanto
Kalankasvatus
Vesienhoito

Lausunto Iijoen – Oulujoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmasta vuoteen 2015

”Vesi ei ole tavallinen kaupallinen tuote, vaan pikemminkin perintö, jota on sellaisena suojeltava, puolustettava ja kohdeltava”

EU:n Vesipuitedirektiivin ensimmäinen lause antaa pohjan kaikelle vesienhoidon suunnittelulle ja toimenpiteille vesien tilan parantamiseksi.

Luonnos vesienhoitoalueen suunnitelmaksi ja toimenpideohjelmaksi on laajasti ja kaikin puolin kattavasti tehty. Vesienhoitoalueen vesistöjä kuvaavat vaikutukset ja toiminnat on tuotu selkeästi esille. Suunnitelman sanallinen ja graafinen ilmaisu on ymmärrettävästi ja kansantajuisesti tehty.

Suunnitelman tavoitteet ovat korkealla, mutta yleisellä tasolla kuitenkin verrattain hyvin perusteltu. Ristiriitaisuuksia varsinaisen toimenpideohjelman kanssa on vähän.

Tavoitteen onnistumiseen vesienhoitoalueen kaikilla alueilla voi kuitenkin syystä olla hieman skeptinen. Esimerkiksi rannikkoalueen vesistöissä, jossa tila on nyt tyydyttävä, voidaan olla tyytyväisiä jos tila voidaan tulevaisuudessa pitää edes nykyisellään. Lisääntynyt mielenkiinto vanhojen metsätalousalueiden kunnostusojituksiin, turvetuotantoon, kalankasvatukseen ja uusiutuvan energian käyttöön sekä muuhun rakentamisen ja maankäyttöön ovat omiaan luomaan lisäpaineita vesistöille. Tavoite voidaan saavuttaa, tai edes vesistön nykyinen tila pitää, jos käyttöön otetaan kokonaan uusia toimintatapoja ja rahoitusmahdollisuuksia ja tavoitteen taakse saadaan keskeiset toimijat sitoutettua.

Seuraavassa on muutosesityksemme pintavesien luokitteluun ja sektorikohtaisiksi lisätoimenpiteiksi:

Muutosesityksiä pintavesien luokitteluun

1. Kostonjoen valuma-alueen yläosalla Kurkijärven – Kaukuanjärven välillä sijaitsevan Kurkijoen hydrologis-morfologinen tila on arvioitu säännöstelystä ja vesirakentamisesta johtuen suuresti muuttuneeksi ja kokonaistila hyväksi. Tilatavoitteeksi on arvioitu hyvä ja tavoitetila on arvioitu saavutetun / olevan saavutettavissa nykykäytännön mukaisilla toimenpiteillä.

Soilun voimalaitoksen kautta on lupaehtojen mukaan juoksutettava vähintään 200 l/s. viikkokeskiarvona. Voimalaitoksen maksimijuoksutus on 8 m3/s. Määräys mahdollistaa sen, ettei voimalaitokselta juoksuteta vettä viikon jokaisena päivänä. Kurkijoen alaosalle Kaukuanjärven luusuaan mennessä jokeen ei tule vettä sivusta juuri lainkaan; alivirtaama alaosalla on arvioitu olevan vain noin 140 l/s. Virtaamat joessa vaihtelevat säännöstelyn vuoksi äkillisesti ja aiheuttavat suurta haittaa joen kalastolle, kalastukselle ja muulle ekosysteemille.

Vesistön alaosalla ennen Kaukuanjärveä on ollut Suvannon lohi Oy:n kalanviljelylaitos 1970 – luvulta lähtien. Laitoksen vuosituotanto on nykyisin noin 35 tn/a. Joki on kunnostettu v. 2004. Laitos on vaikuttanut suuresti joen alaosan ja Kaukuanjärven vedenlaatuun ja laitoksen vedenotto myös jokiuoman virtaamiin laitoksen kohdalla. Vuosina 1986 – 2006 välisenä aikana laitoksen vesistötarkkailun mukaan joen alaosan vesi voidaan luokitella ravinnepitoisuuksien mukaan lievästi reheväksi, paikoin reheväksi. Ajoittain myös veden happipitoisuus on laskenut kesäaikaan alle tyydyttävän tason. Kurkilammen vedenlaatu ilmentää ravinnepitoisuuksien mukaan selvästi rehevää veden tilaa ja Kaukuanjärven lievästi rehevää.

Joen tilaluokitusta tulisi alentaa nykyisestä hyvästä tyydyttäväksi voimakkaasta säännöstelystä ja alaosan kalalaitoksen kuormituksesta johtuen. Joessa on ollut ennen säännöstelyn alkamista erittäin hyvä taimen- ja harjuskanta. Taimenkanta on paikallisten asukkaiden mukaan käytännössä jo hävinnyt ja harjuskin pääasiassa istutusten varassa. Kurkijoen nykyisen säännöstelykäytännön kehittäminen eli taataan joelle minimivirtaama kaikkina aikoina parantaisi merkittävästi joen nykyistä ekologista tilaa ja virkistyskäyttömahdollisuuksia.


2. Kostonjärven tila on arvioitu hyväksi, vaikka säännöstely haittaa eräiden kalalajien lisääntymistä ja kalakannat ovat paljolti istutusten varassa. Järven muikkukanta on ollut suhteellisen vakaa viimeisen kahden kymmenen vuoden aikana. Suuria romahduksia ei ole tapahtunut ja kanta on kestänyt ympärivuotisen ammattimaisen- ja kotitarvekalastuksen.

Sen sijaan kotitarve- ja ammattikalastukselle tärkeät siika ja made lisääntyvät heikosti järvessä. Talviaikainen vedenpinnan lasku haittaa muikkua matalampaan veteen kutevien lajien lisääntymistä selvästi. Kevätkutuiset lajit (hauki, särkikalat) hyötyvät nykyisestä säännöstelykäytännöstä, mikä on johtanut em. kalojen voimakkaaseen lisääntymiseen ja voi tulevaisuudessa selvästi haitata järven arvokalakantojen menestymistä. Myös taimen on istutusten varassa, vaikka mahdollisuuksia olisi myös luontaiseen kiertoon kalatien avulla.

Järven säännöstelykäytännön (mm. talvialeneman pienentäminen, kevät ylivesipinnan alentaminen) muuttamisella ja kalatiellä olisi todennäköisesti melko suuri vaikutus järven tilaan.


3. Iijoen yläosalla Kuusamossa olevan Soivionjärven tila on arvioitu hyväksi, vaikka alueen kalalaitosten vesistötarkkailuraportit kertovat aivan jotakin muuta. Vuosikymmeniä jatkuneen kalanviljelyn ravinnekuormituksen vaikutukset ovat selvästi havaittavissa ja haitat pahenevat entisestään, kun järvien pohjaan kulkeutuneet ravinteet ovat alkaneet sisäisesti kiertämään. Koillismaan latvaosien luonnonjärville eivät ole tyypillisiä Poussunjärvellä, Soivionjärvellä ja Raakunjärvellä jopa kesäaikaan havaitut happivajeet, ravinteiden liukeneminen syvänteiden pohjista, leväkukinnat, pyydysten limoittuminen ja kalojen makuhaitat. Myös kalasto on erittäin heikko muikun, siian ja mateen osalta, joka kertoo sinällään jo erittäin paljon järven nykytilasta.

Soivionjärven luokitus on edellä mainitusta johtuen laskettava luokkaan tyydyttävä.


4. Siuruanjoen ekologinen tila on arvioitu hyväksi, vaikka jo tyydyttäväkin olisi mielestämme hieman yläkanttiin arvioitu. Joen taimen, harjus ja siikakanta on täysin istutusten varassa. Luontaista lisääntymistä tapahtuu ainoastaan harjuksella, silläkin vain satunnaisesti. Kalojen käyttökelpoisuus (makuvirheet) ja sen myötä kalastus on suurimman osan vuodesta vähäistä. Joen valuma-alueen voimakkaasta turvetuotannosta ja metsätaloudesta johtuen joen hydrologiset ominaisuudet ovat huomattavasti muuttuneet. Myös leväkukinnat ovat kesäaikaan tavallisia.

Joen ekologisen tilan arvio on mielestämme laskettava tyydyttäväksi. Näin luokitus on samassa linjassa Kivarinjoen kanssa, jossa tyydyttävä kuvaa parhaiten joen nykyistä tilaa.


Ehdotukset lisäyksiksi sektorikohtaisissa toimenpiteissä

1. Yhdyskuntien jätevedet

Siirtoviemäriajattelu on paikallaan silloin, kun halutaan keskittää ja kerätä haja-asutuksenkin jätevesiä isompiin keskuspuhdistamoihin. Näin on suunnitteilla monessa paikassa esim. vh-alueen eteläosissa, jossa siirtoviemäreitä suunnitellaan jokivarsiin. Tästä ajattelusta poikkeaa Kuusamon suunniteltu siirtoviemäri Iijoelle, jonka ajatus ei ole edellisen kaltainen, vaan lähtöajatus on jätevesien johtaminen pois omalta alueelta toiselle vesistöalueelle lisäkuormitukseksi. Muissa tapauksissahan siirtoviemäreiden avulla keskuspuhdistamoille johdettujen jätevesien kuormitus kohdistuisi joka tapauksessa kyseiselle vesistöalueelle, mutta purkupaikka olisi ylävirrassa. Kuusamon toiminta on yleisen ympäristöoikeudenmukaisuuden vastaista, ja kaiken lisäksi heikentäisi toteutuessaan Kuusamon nykyisen jätevesien purkusuunnan vedenlaatua, jota ei voida pitää toivottavana. Yksityisten maanomistajien kielteistä asennetta imagosyistä ei voida hyväksyä jätevesien purkusuunnan muuttamiseksi.


2. Teollinen ja kaupallinen toiminta

Kohdassa todetaan, että ’teollisuussektorilla ympäristöhaittoja tarkastellaan kokonaisvaltaisesti’. Näin lähtökohdan pitäisi myös olla ja toivottavasti jatkossa onkin. Kuitenkaan esim. Pudasjärven turvepellettitehtaan lupahakemuksessa ei otettu lausunnoista huolimatta huomioon raaka-aineen hankintaa, vaan asiaa tarkasteltiin ainoastaan itse suunnitellun tehtaan vaikutuksia. Näin huomioimatta jätettiin kokonaan silloin suunnitellun laitoksen tarvitsema raaka-aine hankinta-alue, joka olisi ollut noin 1000 ha turvetuotantopinta-alaa alueella, josta jo toimitaan turvekuormituksen äärirajoilla. Näin esim. tulevaisuutta ajatellen mahdollisen turvedieseltehtaan sijoittumisessa olisi otettava raaka-ainehankinta alue huomioon ja sen vaikutukset niin vh-alueen vesistöjen tilaan kuin ilmastoonkin.


3. Turvetuotanto

Turvetuotannon ohjauskeinojen kehittämiseksi ehdotamme, että kompensaationa turvetuotantoalueiden käyttöönotosta tuotantoluvan saaneet toimijat joutuisivat korvaamaan vastaavan alueen jossakin muualla, esimerkiksi vastaavan tyyppisen suon ennallistamisella. Tähän antaisi mahdollisuuden tuleva EU:n ympäristövastuudirektiivin (2004/35/EY) kansallinen asetus.

Valuma-alueiden kunnostaminen nopeuttaisi niiden välttämätöntä kunnostustarvetta ja sitouttaisi haittaa aiheuttavat toimijat kunnostuksiin myös rahallisesti. Turvetuotannosta nykyisin maksettavista kalanhoitomaksuista on vain harvoin käytännön hyötyä vesialueen omistajille. Vesien kunto on pahimmilla turvetuotannon valuma-alueilla jo niin huono, että maksulla kompensaationa tehtävät istutukset valuvat täysin hukkaan: luontaista lisääntymistä ei tapahdu, kalojen makuhaitat estävät kalojen käytön ja pyydysten likaantuminen niiden kalastamisen. Kompensaatio -kunnostamisella voitaisiin vesistön kunto pitää edes nykyisellään, kun nykyisessä tilanteessa hydrologiset ominaisuudet heikkenevät ja ravinnekuormitus lisääntyy.

Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaan ojittamattomien soiden käyttöönottoon pitäisi tuottajienkin suhtautua tosissaan; nyt lupahakuprosessit luonnontilaisille ojittamattomille soille kuormittavat sekä lupaviranomaisia että etujaan valvovia haitankärsijöitä.


4. Kalankasvatus

Nykykäytännön mukaiset toimenpiteet

Sisävesien yksityisillä maauomalaitoksilla käytetään vesiensuojelurakenteina pääasiassa altaiden päissä olevia lietetaskuja. Lietetaskua tehokkaampia menetelmiä, pyörreselkeyttimiä ja rumpusiivilöitä, on käytössä lähinnä vain valtion kalanviljelylaitoksilla.

Kalanviljelyn ominaiskuormitus tuotettua kalakiloa kohden on kokonaisfosforia noin 7 g ja kokonaistyppeä noin 50 g. 1 000 kg:n kalantuotannon fosforikuormitus vastaa noin 1 000 henkilön puhdistettujen jätevesien kuormitusta vuodessa.

Ympäristöluvissa on ollut nykykäytäntönä määräykset laitoksen rehunkäytöstä ja ainetaseeseen perustuvasta fosforikuormituksen enimmäismäärästä. Kuormituksen vähentämiseksi on lisäksi annettu määräykset rehun sisältämästä keskimääräisestä fosfori- ja typpipitoisuuden enimmäismäärästä, laitoksen lietteenpoistosta ja muusta hoidosta. Lietteenpoisto tulee lupaehdoista riippuen tapahtua vähintään kerran viikossa kasvukaudella kesäaikaan. Tuotannon rajoittamista tai laitosten lupien epäämistä on käytetty melko harvoin keinona kuormituksen vähentämisessä.

Toiminnan käyttötarkkailusta ja sen vaikutusten tarkkailusta sekä tarkkailutulosten raportoinnista on annettu määräykset lupaehdoissa. Laitoksen käyttötarkkailussa hoitopäiväkirjaan on merkitty muun muassa käytetyn rehun määrä ja laatu sekä virtaama laitokselle, kasvatettu kalamäärä ja lietteenpoisto. Hoitopäiväkirja vuosiyhteenvetoineen on toimitettu kasvatuskauden päätyttyä valvovalle viranomaiselle. Valvontaviranomaisen käyntejä laitoksille on tehty yleensä enintään kerran vuodessa.

Vesistövaikutuksia on seurattu päästö- ja vaikutustarkkailuilla. Päästötarkkailua tehdään yleensä noin 5 – 6 kertaa kasvatuskaudella. Kuormitustarkkailua tehdään kokoomanäytteinä laitokselle tulevasta ja lähtevästä vedestä. Kuormitustarkkailun näytteenotosta vastaa laitosten henkilökunta. Vaikutustarkkailun vesinäytteitä otetaan noin 4 – 5 kertaa vuodessa laitoksen jätevesien vaikutusalueelta. Lupaehdoista riippuen vaikutustarkkailuna voi myös olla satunnainen määrä habitaatti- ja pohjaeläintutkimuksia sekä levähaittaseurantaa laitoksen vaikutusalueella. Kalastotarkkailua on tehty osana yhteistarkkailua Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskuksen hyväksymällä tavalla. Kalastotarkkailua on tehty määräajoin kalastustiedusteluilla ja – kirjanpidolla. Pyydysten likaantumista on seurattu verkkohavasten limoittumista ja perifytontarkkailulla. Virtavesien sähkökoekalastuksia ei ole tehty kalalaitosten vaikutusalueilla.

Kalastolle ja kalastukselle aiheutuneiden vahinkojen ehkäisemiseksi jätevesien vaikutusalueella on yleensä määrätty kalatalousmaksu.


Ehdotukset lisätoimenpiteiksi

Maauomalaitosten vesiensuojelutoimia tehostetaan ja kuormitusta vähennetään ensisijaisesti laitosten allas- ja lietteenpoistotekniikkaa uusimalla sekä uusien laitosten osalta myös sijainninohjausta kehittämällä. Nykyisin toiminnassa olevien maauomalaitosten fosforikuormitusta (kg/a) tulee vähentää vuoteen 2015 mennessä vähintään puoleen nykyisestä. Laitosten kokonaisfosforin ominaiskuormitus saa olla enintään 3 g ja typen 25 g tuotettua kalakiloa kohden. Uusien laitosten osalta vesitalous- ja ympäristölupia ei tule myöntää perinteisille maapohjaisille kasvatusaltaille. Teuraskalojen kassikasvattamoille ei tule sisävesialueelle myöntää kasvatuslupia lainkaan.

Laitosten lupaehtojen noudattamisen valvontaa tehostetaan ja toiminnan vaikutustarkkailua sekä raportointia kehitetään tulevaisuudessa vastaamaan paremmin vesienhoitoalueiden suunnitelmien ja lupaharkinnan ym. tiedontarvetta.


Ehdotukset ohjauskeinojen kehittämiseksi

Uusien kalalaitosten ja luonnonravintolammikoiden sijoittumista tulee ohjata vähemmän herkille alueille, jossa laitosten käyttö- ja kuormitusvaikutukset eivät haittaa vesistön ja alueen muuta tärkeää (virkistys)käyttömuotoa ja tärkeitä luontoarvoja tai eliölajeja. Uusien laitosten ja lammikoiden lupaharkinnassa ja sijoittamisessa tulee erityisesti huomioida valuma-alueella jo olemassa oleva kuormitus. Kasvatuslupia ei tule myöntää sellaisiin vesistöihin, joissa laitoksen tarvitsema käyttövesivirtaama on enemmän kuin kolmasosa joen keskialivirtaamasta eikä luonnonravintolammikoita luonnontilaisten tai niiden kaltaisten soiden tai purojen yhteyteen. Sisävesialueella uusille vuosituotannoltaan yli 50 tn laitoksille ja yli 100 ha:n luonnonravintolammikoille vaadittaisiin pääsääntöisesti myös ympäristövaikutusten arviointi. Sijainninohjauksessa tulee huomioida myös kalatautien leviämisriski laitokselta ja laitokseen (merelliset vaelluskalat). Vanhojen kalalaitosten vesiensuojelumenetelmien uusimiseen vaadittaviin investointitukiin varaudutaan olemassa olevien ja uusien rahoituslähteiden avulla.


Velvoite- ja vaikutustarkkailun kehittäminen

Vesistö- ja kalataloustarkkailun tarkkailusuunnitelmien kuulemis- ja osallistamismenettelyä kehitetään nykyisestä siten, että haitankärsijöiden (vesialueen omistajat ja kalastusoikeuden haltijat) vaikutusmahdollisuudet vaikutustarkkailun keinoista ja sisällöstä paranevat jo alkuvaiheessa. Vaikutustarkkailun kehittämiseksi otetaan vuosiraportoinnin lisäksi käyttöön 5 – 10 vuoden aikavälin yhteenvetoraportointi. Kopiot vuosi- ja yhteenvetoraporteista toimitetaan myös haitankärsijöille. Kalanviljelylaitosten henkilökunnan päästötarkkailun omavalvonnasta luovutaan. Laitosten valvonnan laatua parannetaan valvontaviranomaisten koulutuksella ja laitosten vuosiraportointia kehittämällä. Valvonnan läpinäkyvyyttä parannetaan haitankärsijöiden mukanaololla tarkastuskäynneillä ja / tai tarkastuspöytäkirjojen jakelulla niille.

Muita keskeisiä ohjauskeinoja ovat mm.:

  • lisätään päästö- ja vesistötarkkailuun myös viranomaisten pistokokeita tulosten luotettavuuden selvittämiseksi
  • kehitetään laitosten rehunkäytön, kalamäärien ja vuosituotannon todentamista ja valvontaa
  • parannetaan laitosten lupaehtojen noudattamista valvontaa suorittavien viranomaisten koulutusta ja valvonnan läpinäkyvyyttä


Perustelut lisätoimenpiteistä ja ohjauskeinojen kehittämisestä

Kalanviljely on tällä hetkellä alueen suurin pistekuormittaja. Paikallisesti (esim. Iijoen yläosa ja Kostonjoki) sen aiheuttama kuormitus ja haitat ovat erittäin merkittäviä. Vuosikymmeniä jatkuneen kuormituksen vaikutukset ovat konkreettisesti nähtävissä ja haitat pahenevat entisestään, kun alapuolisten järvialtaiden (esim. Soivion alue, Kaukuanjärvi) pohjille kulkeutuneet ravinteet ovat alkaneet kuormituksen kestokyvyn ylittyessä sisäisesti kiertämään. Iijoen yläosalle ei-tyypilliset kesäiset happivajeet, ravinteiden liukeneminen syvänteiden pohjista, leväkukinnat, pyydysten limoittuminen ja kalojen makuhaitat ovat selvä merkki kalanviljelyn aiheuttamasta rehevöitymisestä.

Kalanviljelyn kyseessä ollessa on tähän saakka useimmiten syy järvien huonoon tilaan laitettu maa- ja metsätalouden sekä muun hajakuormituksen syyksi. Mikäli syy järvien huonoon tilaan olisi hajakuormituksessa, niin johdonmukaista siinä tapauksessa olisi, että suurin osa Iijoen latvajärvistä olisi yhtälailla huonossa kunnossa.

Luonnolle ja sitä kautta vesistön virkistyskäytölle aiheutuneet aineettomat ja aineelliset vahingot ovat erittäin merkittäviä, pitkäaikaisia ja vaikeasti teknis-taloudellisesti korjattavissa ennalleen. Heikosti kannattavaa, kansantaloudellisesti vähän tuottavaa ja työllistävää maaseudun elinkeinokalanviljelyä on tuettu yhteiskunnan toimesta luonnon ja vesistön muiden käyttäjien kustannuksella. Pitkässäkään juoksussa kalanviljelyn panos – tuotoksesta ei saisi kannattavaa, vaikka nykyinen ravinnekuormitus suhteessa saataisiin nollaan, koska kolme vuosikymmentä jatkuneesta toiminnasta luonnolle aiheutettujen haittojen korjaaminen tulee vaatimaan suuret rahalliset panostukset veronmaksajilta.

Kuormituksen vähentäminen voidaan toteuttaa siirtymällä maapohjaisista laitoksista betonialtaisiin, joissa lietteenpoisto tapahtuu joko itsepuhdistuvasti tai muutoin automaattisesti ja joiden poistovesi (kiintoaine) käsitellään pyörreselkeyttimen, rumpusiivilän ja flotaation avulla. Puhdistusmenetelmät pyörreselkeytin- mikrosiivilä - flotaatio ja mikrosiivilä - flotaatio ovat tällä hetkellä tehokkaimpia teknis - taloudellisesti toteuttamiskelpoisia kalanviljelyn jätevesien puhdistusmenetelmiä. Puhdistusmenetelmillä päästään vähintään 70 % fosforin ja 65 - 70 %:n typen puhdistustehoon käytetyn rehun fosforista ja typestä laskettuna. Puhdistusmenetelmät ovat yleisesti käytössä muualla maailmassa ja joillakin laitoksilla myös Suomessa.

Rehujen ja ruokintamenetelmien kehittämisellä ei ole enää viimeisten kahden vuosikymmenen aikana saavutettu merkittävää kuormituksen vähentämistä, eikä tulevaisuudessa ole odotettavissa sen suhteen mitään merkittävää edistystä. Pitkälle kehitettyjen rehujen fosforipitoisuuden alentaminen on hyvin vaikeaa. Rehujen fosforipitoisuutta on pyritty alentamaan korvaamalla osa kalan rehun kalajauhosta soijaproteiinilla. Soija -menetelmää on tutkittu jo 1990-luvun alusta lähtien, eikä vieläkään ole pystytty kehittämään tehokasta ja vähäfosforista kalanrehua. Fysiologisista ja terveydellisistä syistä kalat tarvitsevat tietyn määrän fosforia ravinnossaan. Nykyisistä rehuista kalat käyttävät elintoimintoihinsa fosforin noin 50 %:sti. Loppua rehun fosforia kalat eivät pysty käyttämään. Täten rehujen fosforipitoisuutta ei pystytä laskemaan juurikaan alle 1 % (nykyisten jatkokasvatusrehujen keskimääräinen fosforipitoisuus), vaikka se teknisesti olisikin mahdollista.

Maa-uoma altaissa lietetaskut toimivat erittäin huonosti. Ruokinnasta ja kalojen ulosteista altaan pohjalle muodostuva erittäin fosforipitoinen liete jakaantuu tasaisesti koko altaan alueelle, josta sen poistaminen on erittäin vaikeaa. Lietetaskuilla voidaan fosforikuormitusta vähentää vain noin 5 – 15 %, sekin edellyttää optimaalisia olosuhteita ja lietteen tiheätä ja säännöllistä poistamista. Lietteen imemistä taskuista ei kuitenkaan käytännössä tehdä, koska sen hyödyt ovat kalanviljelijöidenkin mielestä käytännössä mitättömät. Päästö- ja kuormitustarkkailuraporttien mukaan lietteenpoistoa ei ole yksikään maauomalaitos ilmoittanut tekevänsä. Käytännössä altaiden pohjalle joutunut liete poistetaan noin kerran vuodessa altaan tyhjennyksen yhteydessä, jolloin liete huuhdellaan alapuoliseen vesistöön.

Vaikutustarkkailuilla saadaan harvoin yksiselitteisiä tuloksia. Esimerkiksi ravinnekuormituksen vaikutukset alapuoliseen vesistöön ja kalastoon eivät tule näkyviin helposti ja vaikutusten erottaminen muusta kuormituksesta (piste- ja hajakuormitus) on usein vaikeaa. Nykyisen vaikutustarkkailun raportoinnin ongelmana on se, että tulokset esitetään, mutta niistä ei tehdä johtopäätöksiä. Tulosten analysointi, käsittely ja johtopäätökset ovat erittäin puutteellista. Useimmiten lukijan tehtäväksi jää tulosten analysointi ja niiden vaikutusten arviointi. Tehtävää hankaloittaa entisestään se, että tulokset julkaistaan vuosittain, eikä pitkän aikavälin yhteenvetoraportteja tehdä. Tulosten selaaminen vuosiraporteista on työlästä ja vertaileminen hankalaa. Tarkkailun tarkoitus ja tavoitteet jäävät hämäriksi haitankärsijöiden keskuudessa, koska tarkkailusuunnitelmat eivät ole etukäteen kuultavana, eikä tarkkailuraportteja jaeta haitankärsijöille kuin pyynnöstä. Tieto niistä jää pienen viranomaisjoukon tietoon.

Kalanviljelylaitosten kuormitustarkkailusta ei ole nykyisellään juurikaan hyötyä, koska laitosten kuormitusta mitataan käytännössä laskennallisella ainetaseella, jossa siinäkin on erittäin suuria virhemahdollisuuksia (esim. todellinen tuotettu kalamäärä, rehun sisältämien ravinteiden määrä, käytetyn rehun määrä). Suurilla laitoksilla toleranssi ravinnekuormituksen ”oikean” vuosiarvon suhteen voi heitellä kymmeniä kiloja. Laitosten oman henkilökunnan toimesta tehtävän päästötarkkailu ja siitä saadut tulokset eivät ole haitankärsijän näkökulmasta kovin luotettavia. Myös lietteenpoistoa, kalojen tuotantomääriä ja rehun kulutusta on vaikea luotettavasti todentaa, koska kyseessä on kalanviljelijän oma ilmoitus. Lupaehtojen ylityksistä tai muista laiminlyönneistä ei sanktioita ole juurikaan määrätty ja tapauksissa kun niitä on viranomaisten toimesta annettu, ne ovat olleet lähinnä huomautuksia.


5. Metsätalous

Ehdotukset ohjauskeinojen kehittämiseksi kohtaan selvitys- ja tutkimus- sekä kehittämistoimintaan ehdotamme lisättäväksi myös kunnostusojitusalueiden virtaamasäädön kehittämisen, jota on viime vuosina kehitetty muun muassa putkipatojen avulla.

Virtaamasäädön kehittäminen on tarpeen kunnostusojitusalueiden suuren määrän vuoksi. Valuma-alueiden vedenpidätyskykyä yritetään toisaalla parantaa vanhojen tuottamattomien ojitusalueiden palauttamisella luonnontilaan, mutta toiminnalla ei välttämättä saavuteta kokonaisuutta ajatellen positiivista hyötyä virtaamien tasaamisessa, koska kunnostusojituksia tehdään samaan aikaan huomattavasti laajemmalla alueella ja vain lisäävät virtaamien äärevöitymistä. Paikoin kunnostusojitusalueiden määrä voi muodostaa yksittäisen osavaluma-alueen maankäytöstä erittäin merkittävän osan.

Virtaamanhallinnan kehittämisellä voitaisiin yhdessä valuma-aluekunnostusten ja metsätalousalueiden ravinnekulkeutumista ehkäisevien vesiensuojelurakenteiden kehittämisen kanssa saavuttaa merkittäviä hyötyjä muun muassa tulvien ja eroosion hallinnassa. Virtaamasäädön kehittämisen tavoitteena olisi lähinnä ylivirtaamien ja –valuntojen ajallinen tasaaminen puuttumatta metsäojitusten tärkeimpään tehtävään eli metsämaiden kasvun kannalta tärkeään kuivatukseen.


6. Liikenne

Liikenne 11.2.9 kohdassa on muina keskeisinä ohjauskeinoina mainittu hulevesien käsittelystä teiden suunnittelu-, rakentamis- ja kunnostusvaiheessa.

Yleisten teiden ja metsäautoteiden rakentamisen ja peruskorjausten yhteydessä ojaravien kaivaminen aiheuttaa jyrkillä ja eroosioherkillä alueilla runsaasti kiintoaineen kulkeutumista alapuolisiin vesistöihin. Yleensä ensimmäisenä vastaanottavana vesistönä ovat teiden alittavat purot, joihin vielä nykyäänkin on tapana kaivaa ojaravit suoraan ilman mitään vesiensuojelurakenteita. Raviojien kiintoainekuormitus voi pahimmillaan tukkia ja pilata puron satojen metrien, jopa kilometrin matkalta, tien alapuolella. Kiintoaineen poistaminen jälkikäteen purosta on erittäin hankalaa ja kallista.

Varsinkin Koillismaalla ja Kainuussa on suurimmassa osassa teiden alittavista puroista taimenkanta tai muita kiintoainekuormitukselle herkkiä lajeja, joista tien rakennuksesta tai kunnostuksesta vastaavilla ei ole tietoa. Tietojemme mukaan myös hankkeista vastaavien selvittelytavat tai yleensä halukkuus tehdä selvityksiä, on purojen osalta vähäistä. Rakennushankkeissa on selvitetty lähinnä vaikutusalueella olevien kuivanmaan eliölajeja, vesiympäristön jäädessä yleensä kokonaan selvitysten ulkopuolelle. Myös hankkeista vastaavien ja aliurakoitsijoiden ohjeistukset ovat esimerkiksi työmenetelmien osalta puutteellisia tai niitä ei ole lainkaan.

Hankkeista vastaavien ja aliurakoitsijoiden koulutukselle ja yleensä koko ympäristö- ja menetelmäohjeistuksen ajantasaistamiselle on edellä mainituista puutteista johtuen selvä tarve.


Kuten huomaatte, viilaamista riittäisi. Toivomme ainoastaan teiltä viranomaisilta rohkeutta tarttua ohjauskeinoihin tiukasti ja päättäväisesti, vaikka aluksi rutinoita kuuluisikin. Leväperäisyydessä on jo nyt menty lian pitkälle, vesien hyvän tilan saavuttamien on tästäkin tilanteesta jo tarpeeksi vaikeaa, siksi ei ole varaa enää joustaa. Toivomme teille siis jämäkkää selkärankaa toimissanne, valituksia sietäviä tärykalvoja ja toivomme että se vpn:n ensimmäinen lause pysyy kirkkaana mielissänne. Onnea yhteiselle yritykselle!