Klikkaa linkkejä päästäksesi lukemaan kuhunkin aihepiiriin liittyviä kannanottoja.

Kollajan allashanke
Kuusamon jätevesiasia
Turvetuotanto
Kalankasvatus
Vesienhoito

Korkein hallinto-oikeus

Viite: Vastine valitukseen Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä nro 08/0362/1, antopäivä 21.11.2008

Asian diaarinumero: 00521-00524/08/5302

Vastineen antaja

Iijoen suojeluyhdistys ry
Sarviperäntie 12A
93999 Kuusamo



Vaasan hallinto-oikeus on kumonnut Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston Pekka Vääräniemi Oy:lle myöntämän ympäristö- ja vesitalousluvan nro 21/08/2 kalankasvatuslaitoksen rakentamiseksi Taivalkoskelle Kostonjoen Kurjenkoskeen. Pekka Vääräniemi Oy on valittanut päätöksestä Korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Valituksessaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle Pekka Vääräniemi Oy vaatii

1. Korkeinta hallinto-oikeutta pyytämään Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta lausuntoa asiasta erityisesti vaatimuksessa eritellyin tarkennuksin.
2. Vaasan hallinto-oikeuden päätöstä kumottavaksi ja poistettavaksi, sekä Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston päätöstä nro 21/08/2 voimaan saatettavaksi.


Vastineessaan Iijoen suojeluyhdistys ry toteaa seuraavaa:

Iijoen suojeluyhdistys ry ei ota kantaa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen asiantuntijuuteen arvioida Vaasan hallinto-oikeuden kykyä tulkita tutkimusraporttia nro 394 tai muutakaan tutkimusraporttia oikein, mukaan lukien Rktl:n käsitystä parhaan käyttökelpoisen tekniikan sisällöstä tässä asiassa.

Iijoen suojeluyhdistys ry katsoo Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen nro 08/0362/1 perustuvan huolelliseen harkintaan ja olemassa olevien olosuhteiden huomioimiseen. Näin ollen Vaasan hallinto-oikeuden kielteinen lupapäätös on ehdottomasti pidettävä voimassa ja laitokselle ei tule myöntää ympäristö- ja vesitalouslupaa.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 2 ja 4 kohdan mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa eikä erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista.

Kalankasvatus on Iijoen – Oulujoen vesienhoitoalueen merkittävin pistekuormittaja. Iijoen yläosalla Taivalkosken ja Kuusamon kuntien alueella on yhteensä 8 teuraskalalaitosta sekä 2 emokala- ja poikaslaitosta, joiden lupaehtojen mukainen rehunkäytön enimmäismäärä on yhteensä noin 406 t/a ja fosforikuormitus 2 243 kg/a. Teuraskalalaitoksista 4 sijaitsee Kostonjoen valuma-alueella. Kostonjoen nykyisten laitosten lupaehtojen mukainen rehunkäytön enimmäismäärä on yhteensä 179 t/a ja fosforikuormitus 970 kg/a. Suunniteltu laitos lisäisi Kostonjoen alueen rehunkäytön yhteismäärän 249 tonniin (+40 %) ja fosforikuormituksen 1 485 kg:aan (+53 %) vuodessa. Kalanviljelyn aiheuttama fosforikuormitus Kostonjokeen on jo nykyisellään erittäin merkittävää, kun sitä verrataan esimerkiksi Taivalkosken taajaman jätevesien (asukasvastineluku 3 400) aiheuttamaan vuosittaiseen fosforikuormitukseen, joka oli v. 2007 yhteensä 23 kg (http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=90099&lan=fi). Tämän mukaan 1 000 kg:n vuotuinen kalantuotanto vastaa fosforikuormituksella mitattuna lähes 1 000 AVL:n vuotuista puhdistettujen jätevesien kuormitusta. Kostonjoen valuma-alueelle on lisäksi suunniteltu avattavaksi Mustavaaran vanadiinikaivos, jonka ympäristövaikutusten arviointi on aloitettu ja hakemus Kuusamon kaupungin jätevesien johtamiseksi Kostonjoen alueelle on parhaillaan käsiteltävänä Pohjois-Suomen ympäristölupavirastossa. Laitoksen aiheuttama lisäkuormitus olisi siten erittäin merkittävä ja haitallinen, eikä luvan myöntäminen täytä luonnonsuojelulain edellytyksiä. Kun Kostonjoen alaosa haetun laitoksen alapuolella on kunnostettu Kostonjoen taimenen tärkeimmäksi kutualueeksi, ei luvan myöntäminen ole kalakannan vahingoittumisen takiakaan mahdollista. Tässä yhteydessä viittaamme KHO:n päätökseen (6.3.2001, taltio 391, dnro 394 ja 455/3/99), jolla kiellettiin laajentuva turvetuotanto sen aiheuttaman lisäkuormituksen takia vesistössä, jossa on luontainen taimenkanta.

Hakija on vastineessaan verrannut suunnitellun laitoksen aiheuttamia vesistövaikutuksia Kostonjoen yläosan laitoksiin. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus totesi lausunnossaan Pohjois-Suomen ympäristölupavirastolle, että koska Kurjenkosken laitoksen aiheuttama ravinnekuormitus olisi selvästi suurempaa kuin kummankaan siitä ylävirtaan olevan kalalaitoksen kuormitus, ei Kurjenkosken laitoksen vesistövaikutuksia voida arvioida pelkästään näiden laitosten tarkkailutulosten perusteella. Mielestämme hakijan valitukseen lausunnon (liite 2) antanut Lapin Vesitutkimus Oy olisi voinut vuosikausia Iijoella kalankasvatuslaitosten vesistö- ja vaikutustarkkailua tehneenä konsulttina esittää halutessaan myös täysin vastakkaisia tuloksia kalalaitosten kuormittavuudesta (esim. Iijoen yläosan tarkkailuraportti v. 2006, Lapin Vesitutkimus Oy 2007 & Iijoen yläosan kalanviljelylaitosten tarkkailu v. 2007, Pöyry Oy 2008). Mainituissa raporteissa on tuloksia, joiden mukaan kalanviljelylaitosten kuormittamissa vesistöissä ilmennyt huomattavasti kohonneita ravinnepitoisuuksia ja happivajeita järvissä jopa kesäaikaan, joka ei ole Koillismaan alueella tyypillistä luonnontilaisissa järvissä. Kalanviljelyn aiheuttama ravinnekuormitus ei mihinkään häviä eikä laimeneminen laitoksen purkukanavan jälkeen joessa tarkoita vähäisempää kuormitusta. Kuormitus aiheuttaa haittaa kalastukselle, vesistön muulle virkistyskäytölle ja kalastolle. Esimerkiksi Kostonjoen kalastustiedustelussa 35 % vastaajista piti joen vedenlaatua ajoittain huonona ja 30 % ilmoitti pyydysten limoittumisen haittaavan kalastusta (Kostonjoen kalastustiedustelu ja kehittämissuunnitelma, Metsähallitus 2006). Haitta on suurin kesällä, kun vesistön virkistyskäyttö on suurinta. Valitukset laitosten aiheuttamista haitoista eivät voi olla täysin aiheettomia, vaikka ”virallinen” vaikutustutkimus muuta väittää.

Valittaja käsittelee fosforinpoiston parhaan käyttökelpoisen tekniikan periaatetta Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen raportin no 394 tulosten pohjalta yritystalouden näkökulmasta. Selvityksen perusteella taloudellinen tulos oli normaalissa uomakasvatuksessa ja vähäravinnepitoista rehua käytettäessä parempi kuin muissa vaihtoehdoissa. Kaikki ympäristöinvestoinnit nostivat omakustannusarvoa ja olivat siten perusvaihtoehtoon verrattuna kannattamattomia, vaikka tuotantoa oletettiinkin voitavan ravinneluvan rajoitteissa kasvattaa. Valittajan mielestä parasta käyttökelpoista tekniikkaa edustaa vähäravinteisen rehun käyttäminen ja tuotantomäärien rajoittaminen. Tämä ajattelumalli on jo vuosikausia johtanut Iijoen suojeluyhdistyksen mukaan tilanteeseen, jossa kasvattaja hakee lupaa harkitusti ja tietoisena vallitsevasta lupakäytännöstä suurelle kasvatusmäärälle, jota luvan myöntäjä sitten supistaa vaikkapa kolmanneksen, kuten tässä tapauksessa, ja toteaa parasta käyttökelpoista tekniikkaa käytettävän tuotannon toteuttamisessa. Käsityksemme mukaan lupaharkinta on suoritettava kokonaisuutena haettu toiminta ja muu toiminta yhdessä arvioiden.

Ottaen huomioon mitä asiasta on aiemmin lausuttu, ei hakijan valituksesta ole tarpeen muuta lausua.



Iijoen suojeluyhdistys ry



Esko Suvanto
puheenjohtaja