Klikkaa linkkejä päästäksesi lukemaan kuhunkin aihepiiriin liittyviä kannanottoja.

Kollajan allashanke
Kuusamon jätevesiasia
Turvetuotanto
Kalankasvatus
Vesienhoito

Korkein hallinto-oikeus

Viite: Vaasan hallinto-oikeuden selityspyyntö 4.2.2009

Asian diaarinumero: 00521-00524/08/5302

Selityksen antaja

Iijoen suojeluyhdistys ry Sarviperäntie 12A 93999 Kuusamo


Selityksessään Iijoen suojeluyhdistys ry toteaa seuraavaa:

Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto keskittyy lausunnossaan puolustamaan antamaansa päätöstään 21/08/2, 15.2.2008 hyvin suppeasti. Lausunnossa otetaan kantaa vain eri vedenpuhdistusmenetelmien soveltuvuuteen tai sopimattomuuteen Kurjenkosken laitokselle. Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto ei ota mitenkään kantaa mielestämme tärkeämpiin kysymyksiin eli laitoksen sijainninohjaukseen ja sen aiheuttamiin haittoihin suunnitellulla paikalla.

Olemme jo aiemmin lausunnoissamme korostaneet, että laitoksen paikka on huono, eikä suunnitellulle paikalle tai Kostonjoelle yleensäkään tule myöntää enää uusia kalankasvatuslupia. Lisäksi laitoksen vedenkäsittelymenetelmien teknisiä toteuttamismahdollisuuksia voi rajoittaa putouskorkeutta enemmän suunnitellun laitospaikan tilan ahtaus (varasto ja maantie), joka ei välttämättä mahdollista esimerkiksi veden jälkikäsittelyrakenteiden sijoittamista alueelle.

Suunnitellun laitoksen vedenpuhdistusmenetelmät ovat tärkeitä, mutta tässä tapauksessa sivuasia, koska parhaillakin puhdistusmenetelmillä kyse olisi mihin tahansa muuhun toimintaan verrattuna poikkeuksellisen kuormittavasta toiminnasta. Ympäristön ja alueen muun käytön kannalta on täysin kestämätöntä, jos Kostonjoen vesistöalueen kuormitusta pyritään jatkuvasti lisäämään eikä oteta huomioon jo olemassa olevaa kuormitusta. Vaikka ”virallinen” kuormitus- ja vesistötarkkailu voi olla asiasta eri mieltä, on kalanviljelyn kuormitus mielestämme jo pitkän aikaa ylittänyt joen kestokyvyn. Kuormituksen aiheuttamat haitat ovat todellisia ja tulevat entisestään heikentämään joen tilaa.

Kalataloudellisen velvoitetarkkailun kehittämistyöryhmän mukaan nykyisin käytössä olevissa vesistö- ja kalataloustarkkailussa on huomattavia puutteita, eivätkä käytetyt menetelmät ja niiden tulokset useimmiten kerro kuormituksen aiheuttamista todellisista haitoista (Työryhmämuistio, MMM, 2008). Mielestämme myös kalanviljelyn vaikutus- ja haitta-alueet on rajattu liian suppeiksi ja kuormituksessa tarkastellaan todellisen kokonaiskuormituksen sijaan liiaksi laimenemista eri virtaamatilanteissa tai ravinnelisäyksiä veden tilavuusmittayksiköissä, jolloin vaikutustarkkailu luo harhakuvan, jossa ravinteet ikään kuin häviäisivät johonkin.

Tutkimusten mukaan jokivesistöön aiheutuva kuormituksen vaikutusalue on koko alapuolinen jokiuoma. Joessa ravinteet kulkeutuvat spiraalimaista reittiä alaspäin pidättyen uoman eliöyhteisöihin, vapautuen eliöiden kuollessa tai niiden eritteiden mukana, kulkeutuen virtaavan veden mukana alaspäin ja pidättyen uudelleen alempana sijaitsevaan eliöyhteisöön (Newbold ym. 1981).

Jokieliöstöt (kasvillisuus, pohjaeliöstö ja kalat) ovat määränsä ja lajikoostumuksensa suhteen mukautuneet jokeen luontaisesti huuhtoutuvasta orgaanisesta ja epäorgaanisesta kiintoaineesta ja ravinteista. Luonnonhuuhtoutuman ylittävä kuormitustaso aiheuttaa siinä monenlaisia muutoksia. Ravinnekuormituksen aiheuttama makrofyyttien kasvu ja levien aiheuttama pohjan limoittuminen haittaavat vesistön käyttöä kalanviljelylaitosten alapuolella. Fosforikuormituksen lisäksi myös kalanviljelyn epäorgaaninen typpikuormitus aiheuttaa haitallisia muutoksia jokiekosysteemissä. Typpikuormitus on lisäravinnetta kuollutta orgaanista ainetta hajottaville bakteereille ja sienille, vaikuttaen näin suoraan jokiekosysteemille tärkeän detritusravintoketjun toimintaan ja sen myötä kalastoon. Poikasalueiden limoittuminen haittaa pienten lohikalojen selviytymistä varsinkin loppukesällä ja pakottaa poikaset siirtymään niiden selviytymisen kannalta (esim. predaatio) epäedullisimmille syvemmille ja voimakasvirtaisemmille alueille. Orgaaninen kiintoainekuormitus heikentää lohikalojen mädin selviytymistä soraikkojen liettymisen ja hapenkulutuksen takia. Ravintomuutokset (esim. suurten vesiperhostoukkien väheneminen) haittaavat kalojen kasvua, makuhaitat sekä pyydysten likaantuminen niiden kalastusta ja käyttöä. Pitkän Kurjenkosken niskalle sijoitettuna laitos tulisi aiheuttamaan kaikkia edellä mainittuja haittoja jokiekosysteemille ja sen muulle käytölle.


Iijoen suojeluyhdistys ry


Esko Suvanto
puheenjohtaja