Klikkaa linkkejä päästäksesi lukemaan kuhunkin aihepiiriin liittyviä kannanottoja.

Kollajan allashanke
Kuusamon jätevesiasia
Turvetuotanto
Kalankasvatus
Vesienhoito

LAUSUNTO

Kollaja-hankkeen YVA – selostuksesta (18.8.2009)


Yleistä selostuksesta ja tehdyistä selvityksestä

Pohjolan Voima Oy julkisti keväällä 2007 aloittavansa Kollajan tekoaltaan ja voimalan YVA:n. Koska hanke on voimassaolevien lakien vastainen, yvan tarkoitus ei ole ollut hankkeen ympäristövaikutusten arviointi, vaan mainoskampanja koskiensuojelulain purkamiseksi poliitikoille ja päättäjille. Yvaamisen tavoite on ollut luoda ensisijaisesti päättäjille kuva ympäristöystävällisestä hankkeesta, joka on innovatiivinen ja vain parantaa luonnon tilaa hankealueella kaikilla osa-alueilla. Vuonna 1981 Voimatieto nro 3 lehdessä Iijoen jatkorakentamisen esittelyssä rakentamisen perustelut olivat, kumma kyllä, samoja kuin vuonna 2009.

Sen sijaan, että ympäristövaikutusten arviointia olisi tehty oikeasti ja luotettavasti, hankevastaava on keskittynyt myymään ja markkinoimaan hankkeen ns. selvityksiä aggressiivisesti tavoitteenaan lakimuutos. Jo hankkeen alussa oli vahva epäilys, ettei perusteellisia selvityksiä laajan hankkeen ympäristövaikutuksista ole mahdollista tehdä suunnitellussa aikataulussa. Epäilyt ovat osoittautuneet oikeiksi.

Osa tarvittavista selvityksistä on jätetty tekemättä. Hankkeen keskeisistä kysymyksistäkin on saatu aikaiseksi erittäin asenteellisia, epäluotettavia ja puutteellisia selvityksiä. Hankkeen ympäristölle ja ihmisille aiheuttamista vaikutuksista ne eivät kerro mitään. Kohderyhmäksi on valittu kansanedustajat, Pudasjärven ja maakunnan päättäjät, joita yritetään harhauttaa hankkeen taakse ja edistäjiksi. Selostuksen kantava teema on, ettei hankkeella olisi mitään ympäristövaikutuksia ja keskeisimmissä vaikutuksissa (esim. kalasto, vedenlaatu, asumisviihtyvyys) se vain parantaisi niiden tilaa. Näitä ”kalasto paranee”, ”metaanipäästöt vähenevät”, ”haitalliset tulvat loppuvat”, ”kiinteistöjen arvo nousee”, ”Natura-alueet turvataan” yhtiö on sellaisella aggressiivisuudella tiedottanut, että ne ovat jääneet elämään monien mielessä täytenä totena.

Selostuksen osaselvityksissä ei ole osattu juuri missään ajatella asioita 30 vuoden päähän.
Perspektiivi on asetettu reilun 10 vuoden päähän, jolloin hanke olisi hakijan mukaan jo toteutettu. Koskiensuojelulain kaatamiseen kuluisi vähintään 2 - 5 vuotta, tämän jälkeen menisi vähintään 5 - 10 vuotta hankkeen lisäselvitysten ja -tutkimusten teossa, oikeusprosessi eri oikeusasteissa veisi vähintään 15 vuotta, lopuksi 5 vuotta rakentamista. Iijokilaakson yhteisenä tavoitteena on palauttaa kaikki merelliset vaelluskalat kotijokeensa. Vaelluskalojen palauttaminen 30 vuoden kuluessa on monin verroin todennäköisempää kuin altaan rakentaminen. Iijoen palauttamisella vaelluskalatuotantoon (lohi, meritaimen, siika, nahkiainen) on huomattavasti tärkeämpi merkitys kuin olemattomalla 0,1 %:n sähköntuotannon lisäyksellä.

Selostuksessa tärkeitä tietoja on pimitetty tai suorastaan väärennetty, mallinnuksista on jätetty pois niiden tuloksiin oleellisesti vaikuttavia tekijöitä ja joidenkin osaselvitysten tieto perustuu kymmeniä vuosia vanhoihin selvityksiin. Hankkeelle keskeisen Aittojärven todellisen luonteen salaaminen ja selvitysten tekemättä jättäminen siellä, raakkuselvitysten, allas-alueen pohjavesiolosuhteiden, kasvillisuuden ja muun eläimistön selvittämättä jättäminen, ovat vain muutamia selostuksen lukemattomista laiminlyönneistä ja puutteista. Veden alle hukutettavaksi suunniteltua aluetta on käsitelty kuin autiomaata, ikään kuin siellä ei olisi mitään luontoarvoja tai edes selvitettävää. Allasalueen luontoarvoja voi vain arvailla.

Selostuksen lukuisat kirjoitusvirheet, väärät viittaukset ja keskenään ristiriitaiset tiedot eri osaselvitysten välillä antavat selostuksesta hutaisemalla tehdyn kuvan, jota markkinoinnilla on yritetty lievittää. Hankkeesta vastaavalla ei ole ollut hallussa suunnitelmien yksityiskohdat ja niiden esittäminen selostuksessa. Selostuksen luotettavuutta heikentävät myös PVO-Vesivoima Oy:n toimitusjohtajan puuhaaminen allasalueen metaanitutkimuksen tutorina ja Pohjolan Voima Oy:n kakkoshenkilön Minna Korkeaojan hallituspaikka selvityksen teosta vastanneen Ramboll Groupin hallituksessa. Niillä on kaikesta päätellen ollut vaikutusta tehtyjen selvitysten laatuun ja hankkeesta vastaavan ”odotusarvoihin” niiden tuloksista. Ihmettelemme konsulttien tekemiä ala-arvoisia selvityksiä, tuskin kyse sentään on silkasta ammattitaidottomuudesta.

Selostuksen mallinnuksissa on suuria puutteita ja niihin vaikuttavia tekijöitä on ilmeisen tahallaan jätetty huomioimatta. Selostuksen tuloksia on mm. kiinteistöjen arvon kehityksen ja sosiaalisten vaikutusten osalta käännetty päinvastaisiksi käyttämällä anonyymiä ”asiantuntija” – arviota. Eli, jos mallinnuksilla ei ole saatu asioista myönteistä kuvaa hankkeelle, on käytetty mihinkään tutkimuksiin perustumattomia väitteitä tai arvioita.

Vaihtoehdoissa VE1 ja VE2 ei ole juurikaan eroa niiden välisiä haittoja puntaroidessa. Molemmissa vaihtoehdoissa haitat olisivat yhtä mittavia. Kollaja 2008 – suunnitelman erot 1980 – luvun suunnitelmaan ovat vaikutuksiltaan ympäristöön olemattomia ja kosmeettisia, kun niitä tarkastellaan tiukentuneen ympäristö-, vesi- ja luonnonsuojelulainsäädännön kannalta. Hankkeesta vastaavan keskeiset väitteet kalaston ja veden laadun paranemisesta, Pudasjärven tulva”haittojen” loppumisesta, maa- ja kiinteistöjen arvon noususta, Aitto- ja Naisjärven tilan paranemisesta, Natura-arvojen ”turvaamisesta” ja metaanipäästöjen vähenemisestä, ovat perusteettomia ja vaikutukset olisivat tosiasiassa päinvastaiset. Toteutuessaan hanke aiheuttaisi suurtulvariskin alueelle, erittäin suurta haittaa laajalla alueella maan- ja virkistyskäytölle, kalastolle, kalastukselle ja Iijoen vaelluskalojen palauttamiselle, pilaisi alueen järvien ja luonnonuoman sekä Iijoen alapuolisen jokialueen ja merialueen veden laatua, pilaisi useita suuria pohjavesialueita, hävittäisi luonnontilaisia järviä, puroja ja jokia, vaarantaisi useiden luonnonsuojelulailla rauhoitettujen ja tiukkaa suojelua vaativien eliöiden elinympäristöjä, heikentäisi merkittävästi asumisviihtyvyyttä, aiheuttaisi merkittäviä haittoja elinkeinoille (mm. matkailu, metsätalous, porotalous) ja aiheuttaisi vaaraa ihmisten terveydelle.

Hankkeen etenemisen esteenä on koskiensuojelulaki, jonka mukaan uuden voimalaitoksen rakentamiseen ei saa myöntää vesilaissa (264/61) tarkoitettua lupaa laissa erikseen mainituissa vesistöissä tai sen osissa. Hankkeesta vastaava on ennakoinut, että VE2 pelkkä tekoallas ilman voimalaitosta saattaisi edetä ilman koskiensuojelulain muutosta pelkkänä vesilain mukaisena säännöstelyhankkeena. Tämä tuskin olisi mahdollista, koska asiasta on jo olemassa useita ennakkopäätöksiä, toisin kuin selostuksessa on väitetty. Koskiensuojelulain vastaisina vesirakennushankkeina on kumottu mm. kanoottipujotteluradan rakentaminen ja voimalaitospadon yläkanavan veden säännöstelykorkeuden korottaminen. Perusteluina korkeimman oikeuden päätöksissä oli muun muassa, että koskiensuojelulailla suojeltujen vesistöjen morfologinen ja hydrologinen tila tulee säilyttää mahdollisimman luonnonmukaisina. Selostuksessa oli myös ”unohdettu” mainita, että vuoden 1961 vesilaissa voimalaitoksen rakentamiseksi luetaan myös vesistön perkaaminen ja uuden uoman tekeminen laitosta varten samoin kuin muut vesivoiman käyttöön ottamista tarkoittavat toimenpiteet. Juuri tästä, uuden vesivoiman käyttöönotosta myös VE2:ssa olisi kysymys.

Hankkeesta vastaava ei ole prosessin aikana kyennyt selvittämään hankkeen yleistä etua ja pakottavaa syytä, jotka olisivat ehtona poikkeuslupiin mm. vesilain ja luonnonsuojelulain nojalla suojeltujen luonnontilaisten vesistöjen, pohjavesien, Natura-alueiden pilaamiseen tai niiden merkittävään muuttamiseen. Selostuksessa on arveltu, että hankkeen yleinen etu tulisi puntaroiduksi jo mahdollisen koskiensuojelulain muutoksen yhteydessä. Tuskinpa vain. Eduskunta voisi tässä tapauksessa myöntää ajoluvan, mutta ei voisi myöntää lupaa ajaa toisen lain vastaisesti kännissä. Koskensuojelulailla ei ole mitään tekemistä esimerkiksi vesilain mukaisen pohjavesien pilaamiskiellon kanssa. Vesilain mukaan pohjavesien pilaamiskielto on ehdoton ja Natura – alueille ei saa aiheutua merkittäviä haittoja.
Poikkeaminen suojelumääräyksistä vaatisi yleisen edun kannalta pohtimisen vielä erikseen jokaisen tapauksen yhteydessä. Pakottava syy edellyttäisi esimerkiksi Natura – alueiden osalta, että hankkeella olisi mm. myönteisiä vaikutuksia ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen ja että mitään muuta vaihtoehtoa ei olisi. Ympäristölle huomattavasti vähemmän haittaa aiheuttavia vaihtoehtoja on lukuisia vastaavan energian tuottamiseksi. Ilmastonmuutoksen hillitsemiseen hankkeella ei olisi mitään vaikutusta, vaan nopeuttaisi sitä päästöillään entisestään. Altaalla ei olisi vaikutusta Pudasjärven tulvasuojelulle, koska taajama on jo tulvapenkerein suurtulvaa varten suojattu. Liioittelua on myös Pudasjärven kaupungille luvattu voimalaitoksen kiinteistöverotuotto 930 000 euroa. Esimerkiksi Sodankylän kunta saa Kelukosken voimalaitoksesta noin 342 000 euroa ja Kemijoen Sierilän voimalaitoksen kiinteistövero Rovaniemen kaupungille olisi toimitusmiesten arvion mukaan vain noin 400 000 euroa.
Selostuksessa ei ole käsitelty juuri muita vaihtoehtoja tuottaa vastaava energiamäärä kuin Kollajan hankkeesta saataisiin. Selvittämättä ovat jääneet muun muassa tulvakoneistojen asentaminen nykyisiin voimalaitoksiin. EU:n uusituvan energian tavoitteissa ei ole vaatimuksia siitä, mihin vuodenaikaan uusiutuva energia tulisi tuottaa. Hankkeen selostuksessa on useassa kohdassa ennustettu kevättulvien pienenevän, sademäärien kasvavan ja syys – talvitulvien todennäköisyyden lisääntyvän. Jos ennustettu toteutuu, saattaisi tulvakoneistojen asentaminen tulevaisuudessa olla kannattava vaihtoehto ja se olisi pitänyt selvittää. Selostuksessa on arvioitu, että tuulivoiman säätövoiman tarve kasvaa tulevaisuudessa ja siihen tarvittaisiin Kollajan tuottama energia. Näin ei ole, sillä Suomen vesivoiman noin 3 000 MW:n säätövoimakapasiteetista käytetään vain noin puolet varsinaiseen kausisäätöön. Loppua kaupataan rajojen yli tai käytetään kotimaassa perusvoimana. Ylimääräinen 1 500 MW:n säätövoima riittäisi noin 10 – 12 000 MW:n tuulivoiman säätöenergiaksi. Nykyisten voimalaitosten tehostamisohjelmalla arvioidaan saatavan noin 450 MW lisätehoa. Jo se yksistään riittäisi 4 000 MW:n tuulisähkön säätöön.

Huomioitavaa on, että nykyisestä Ruotsin sähköntuonnista suurin osa on käytännössä ns. omaa tuontia. Esimerkiksi Fortum Oy omistaa kokonaan tai osin 260 voimalaitosta Ruotsissa ja Suomessa. Pääosa sähköstä tuotetaan Keski-Ruotsin 211 voimalaitoksessa, joista Ljusnan-, Indalsälven- ja Dalälven-jokien laitokset ovat kapasiteetiltaan suurimpia. Fortum Oy:n Ruotsin laitosten teho on yhteensä 3 200 MW, eli enemmän kuin Suomessa on vesivoimaa yhteensä. Myös Pohjolan Voima Oy:n osakkailla on runsaasti, jopa satoja MW, ostettua vesivoimakapasiteettia Norjan ja Ruotsin vesivoimalaitoksista. Kun vielä otetaan huomioon, että sähkönkulutus on vastoin kaikkia ennusteita parissa vuodessa vähentynyt 10 % ja ennusteiden mukaan tulevaisuudessa mieluummin laskee kuin nousee, on aiheellinen kysymys: Mihin Kollajaa tarvittaisiin yleisen edun kannalta? Ymmärrettävää vesivoiman lisääminen on yhtiön näkökannalta, onhan vesivoiman omistaminen ja osakkaille omakustannushintaan tuottaminen hyvää bisnestä. Sen hinnalla määrätään myös ydinvoimalla tuotetun sähkön hinta.

Jos tehty YVA – selostus johtaisi päättäjät harhaan ja koskiensuojelulaki Kollajan osalta purettaisiin, ei se olisi vielä mikään rakentamislupa. Hankkeen esteenä olisivat muun muassa vesilaki, luonnonsuojelulaki ja vesienhoitolaki. Kaikki lakeja, jotka eduskunta on hyväksynyt. Myös ne pitäisi muuttaa ja samalla suuri joukko EU:n direktiivejä, joiden perusteella monet tätäkin hanketta koskevat kansalliset säädökset on pantu toimeen. Jos koskiensuojelulakia muutettaisiin, olisi se kuitenkin kova isku Kollajan alueen tulevaisuudelle ja kehittämiselle. Odotettavissa kun olisi joka tapauksessa vähintään kymmenien vuosien repivä taistelu ennen lopullisen päätöksen saamista. Epävarmuuden takaisin tuominen johtaisi alueen kehityksen pysähtymiseen ja taantumiseen. Siitä alueella on jo pitkät perinteet ja sitä ei haluta kerta toisensa jälkeen uudestaan kokea. Jo tämän yvan-prosessin läpikäynti on aiheuttanut valtavasti negatiivisia vaikutuksia monilla elämän alueilla paikkakunnalla.

Tekoaltaiden aika oli ja meni 50 vuotta sitten. Suomi on henkisesti ja taloudellisesti rikas sivistysvaltio, jolla ei ole mitään tarvetta edistää tällaisia vanhanaikaisia, laajoja luonnontuhoja aiheuttavia energiantuotantomenetelmiä. Suomen virtavesistä suurin osa on rakennettu voimatalouskäyttöön. Viimeisten vapaiden koskien ja virtojen suojelun on oltava pysyvää. Henkiset ja fyysiset voimavarat tulee suunnata enemmän alueen ihmisiä työllistävien energiahankkeiden ja ympäristövaikutuksiltaan huomattavasti lievempien energiamuotojen käyttöönottoon. Yhtiön oman edun tavoittelun nimissä ei voida lähteä tielle, jolla kansallista suojeltua luontoa alistetaan yhtiön taloudelliseen voiton tavoitteluun, kun samalla haitan kärsijöiksi ja häviäjiksi joutuvat tuhannet ihmiset, heidän elämänsä, omaisuutensa ja ympäristönsä.


Vaikutukset kalastoon

Aineisto ja arviointimenetelmät

Kalastustiedustelu

Kalastoselvitykset hankkeen vaikutusalueella on tehty monilta osin puutteellisesti. Selostuksen laatijoiden kalatalouden asiantuntemus on kaikesta päätellen ollut vähäistä. Kalastustiedustelu on erittäin huonosti tehty ja tulokset esitetty vertailukelvottomalla tavalla. Kysely on lähetetty ainoastaan osalle vaikutusalueen kiinteistöille. Arviointiohjelmassa yhteysviranomainen esitti selvästi laajemman tiedustelun tekemistä. Kalastuskyselystä on tarkoitushakuisesti jätetty pois alueella (luonnonuoman kosket ja virta-alueet, Livojoen alaosa, Pudasjärvi) muualta käyvät virkistyskalastajat. Se on kalastustiedustelun osalta merkittävä puute, koska sadoilla vuosittain alueella käyvillä vapakalastajilla on keskeinen merkitys alueen kalastuksen ja saaliiden kannalta.

Kyselyn vastausprosentti (52,5 %) on alhainen ja tulokset siitä johtuen epäluotettavia. Tuloksissa ei ole laskettu yksikkösaalista (eri pyydysten saalista koku-/käyntikertaa kohden), joka on normaali käytäntö kalastuskyselyissä ja kuvaa parhaiten alueen kalastusta / saalista. Kalastuspäiviä kohden laskettu saalis (liiteraportti kuva 3-1) ei ole vertailukelpoinen muihin kalastustiedusteluihin ja – raportteihin. Alhaisesta vastausprosentista johtuen myös saaliit ja pyydysten käyttöpäivät olisi pitänyt korjata vastaamaan koko kyselyjoukkoa.

Kalastustiedustelussa olisi pitänyt saaliiden ja kalastuksen lisäksi selvittää myös kalastajien ja mökkiläisten palveluiden käyttöä alueella. Selostuksessa on niiltä osin omituisia ”heittoja”, jotka eivät näyttäisi perustuvan mihinkään tutkimukseen, kuten esimerkiksi ”Valtaosa Kipinän alueella kalastavista saapuu koskialueelle Oulun seudulta eikä hyödynnä alueella muita palveluja”. Missä tutkimuksessa tällaisiin johtopäätöksiin on päädytty? Jos sellainen tutkimus on tehty, olisi siitä ollut syytä selostuksessa mainita.

Luonnonuoman elinympäristömallinnukset

Luonnonuoman elinympäristömallinnusta ei ole tehty luotettavasti. Mallinnus pohjan raekoon, virtausnopeuden ja syvyyden osalta on tehty veneestä suurten virtaamien vaikeuttaessa mittauksia. Mallinnusta tekemässä olleet kertoivat, että tulosten kirjaaminen on ollut sattumanvaraista erityisesti pohjan raekoon määrittämisessä. Tämä näkyy myös tuloksissa. Yhteysviranomainen edellytti koealueiden mallinnuksen oikeellisuuden varmistamista niin, että riittävä määrä tutkittavien kalalajien yksilöitä paikannetaan ja verrataan paikannustuloksia mallinnustuloksiin. Tämä mallinnuksen keskeinen osa on jätetty tekemättä. Yva-tilaisuudessa mallinnuksen tuloksia esitteli Jukka Muotka. Ilmeisesti tulosten tulkinta on ollut hänen varassaan, eikä asiaan perehtyneen kalabiologin.

Elinympäristömallinnuksilla voidaan arvioida eri kalalajeille soveltuvan elinympäristön määrää vain suuntaa-antavasti. Elinympäristömallinnus ottaa huomioon virtausnopeuden, syvyyden ja pohjan raekoon. Se ei huomioi esimerkiksi pohjakasvillisuuden merkitystä kaloille. Menetelmään sisältyy runsaasti erilaisia epävarmuuksia ja olettamuksia, joten lopputulosta ei voida kovinkaan luotettavasti ennustaa. Erityisen epävarmoja tulokset ovat suurilla pohjoisen joilla, joissa on neljä toisistaan selvästi erottuvaa vuodenaikaa ja kaikkina vuodenaikoina kutevia kaloja. Käytettävissä ei ole riittävästi esimerkiksi talviaikaisia preferenssejä eri kalalajien ja niiden ikäluokkien vaatimista habitaateista, myös kesäaikaisista habitaattivaatimuksista on lähinnä suurpiirteisiä tietoja.

Mallinnuksen heikkoudet johtuvat paljon myös inhimillisistä rajoitteista; habitaatti-mallinnuksien preferenssikäyriä ja tutkimusalueen kalibrointia varten kaloja saadaan kesäaikaan kiinni lähinnä vain hitaista ja matalista virroista. > 80 cm:n syvyydeltä ja > 80 cm/s. virtausnopeuksilta kalastus on vaikeaa ja kaloja saadaan kiinni huonosti. Mallinnuksissa nämä rajat ylittävät alueet luokitellaan kaloille sopimattomiksi, vaikka alueet soveltuvat kesällä hyvin jopa 1 – kesäisille lohen-, taimenen- ja harjusten poikasille. Myös pohjanlaadun arviointi on hankalaa tai mahdotonta edellä mainituissa virtausnopeuksissa ja syvyyksissä. Talviaikana rajoitteina ovat jääpeite ja kalojen siirtyminen syvemmille, louhikkoisille virta-alueille, josta niitä on vaikea pyydystää. Mallinnuksissa virtausnopeuden mittaus on keskeinen tekijä. Sen nopeus vaihtelee koskialueilla huomattavasti veden korkeussuunnassa. Mittauksissa on vaikea huomioida esim. pohjan läheisyyden, missä kalatkin suurimmaksi osaksi ovat, huomattavan vaihtelevia virtausnopeuksia.

Tornionjoella on sukeltamalla selvitetty lohenpoikasten esiintymistä useiden metrien syvyisillä virtasuvannoilla. Lohenpoikasia löytyi huomattavan paljon. Aikaisemmin lohenpoikasten esiintymistä on selvitetty sähkökalastuksin, menetelmällä, jolla ei päästä 80 cm syvemmälle. Näin ei ole ollut riittävästi tietoa kalojen esiintymisestä syvemmillä alueilla. Mallinnuksessakin on lähdetty siitä olettamuksesta, ettei syvemmällä ole habitaattia lohensukuisille kaloille. Tosin siitä syystä, että vertailuna on käytetty pienempiä vesistöjä. Mallinnuksen perusteella tehdyille johtopäätöksille, että kalojen elinolosuhteet paranevat, ei ole mitään näyttöä. Maallikotkin ymmärtävät, ettei veden puute tee isoista lohijoista parempia lohijokia.

Mallinnuksissa ei pitäisi tarkastella tietylle lajille tai ikäluokalle sopivista alueista, vaan kuinka monipuolisena ympäristö säilyisi virtaamien, virrannopeuksien, syvyyksien jne. kannalta. Kokemus sadoista erilaisista sähkökoekalastusaloista eri puolilla Iijoen vesistöaluetta on osoittanut, että hyvässä taimen- ja harjuskoskessa on monipuolisesti, hyvin pienialaisesti ja lähellä toisiaan erilaisia virrannopeuksia, syvyyksiä ja pohjankarkeuksia, joka takaa monipuolisen kasvillisuuden ? pohjaeläimistön ? muunkin kalaston. Tekijät toteavat, että nykyisellään mallinnetut alueet sisältävät runsaasti taimenen, lohen ja harjuksen eri ikävaiheille soveltuvaa elinympäristöä. Hyvä näin ja saa olla jatkossakin, koska mm. liiteraportin kuvista 12 (s. 14) ja 13 (s. 15) voidaan helposti todeta, että verrattaessa nykyistä keskimäärin noin 100 m3:n virtaamaa 50 m3:n virtaamaan ja alle, koskien osuus vähenisi kolmasosaan ja habitaateiltaan todennäköisesti huomattavasti köyhempien nivojen osuus kasvaisi nelinkertaiseksi.

Mallinnustuloksissa ei esitetä kuinka suuri osa koskista on kuivillaan talviaikana 15 m3:n ja kesäaikana 50 m3:n virtaamilla, verrattuna nykyiseen keskimäärin noin 100 m3:n virtaamaan. Kun vertaa liiteraportin 2 b mallinnuskuvia harjuksen poikasten (5-25 cm) habitaateista talvella 15 m3 virtaamalla ja kesällä 100 m3 virtaamalla, voi kuvista päätellä, että talvella harjukselle ”sopivia” alueita on enää syvässä uomassa, muun kosken ollessa kuivillaan.

Liiteraportin kuvissa 12 (s. 14) ja 13 (s. 15) esitetyissä virtaamatilanteissa ei ole myöskään huomioitu luonnonuoman pohjakohoumia tai ainakaan sitä ei ole liiteraportissa mainittu. Pohjakohoumilla olisi keskeinen vaikutus mallinnuksiin.

Selostuksessa ei ole esitetty käytettyjä preferenssikäyriä eri kaloille ja ikäluokille. Ne on jätetty lukijan haettavaksi alkuperäisistä tutkimuksista. Lohen osalta on vain epämääräinen maininta ”yhdistelty” / ”vaeltava”. Eli käytännössä esimerkiksi ei tiedetä mitä kriteerejä (syvyys, virrannopeus ja pohjanlaatu) on käytetty eri kalojen kutualueiden soveltuvuuden arvioinnissa.

Mallinnuskuvia, kuten liiteraportin 2 b ja c, ei ole esitetty kaikkien koskien eikä eri kalojen ja ikäluokkien osalta. Näin ei voida verrata ja arvioida esim. paikallistuntemuksen perusteella tiedossa olevia kutualueita mallinnustuloksien antamiin tuloksiin. Konttikoski on jätetty kokonaan selvitysten ulkopuolelle.

Mallinnuksia siialle ei ole tehty, eikä edes pohdittu mitä vaikutuksia hankkeella olisi esimerkiksi niiden kutualueille. Merkitystä tällä on varsinkin Iijoen vaelluskalojen palauttamisen kannalta, onhan siika ollut taloudellisesti tärkein kala myös hankealueella.

Mallinnuksien ja niiden johtopäätösten arvoa heikentää tekijöiden tietämättömyys harjuksen, taimenen ja lohen kutu- ja kuoriutumisajoista Iijoen alueella: tekijöiden mielestä harjus kutee kesäkuun alkupuolella ja kuoriutuu heinäkuun alussa, taimen kutee loka-marraskuussa (riippuu lukeeko liiteraporttia vai arviointiselostusta) ja kuoriutuu ”keväällä” ja nousee sorasta kesäkuun loppupuolella, lohi kutee syyskuun lopulta lokakuulle ja poikaset nousevat sorasta kesäkuun lopulla. Kutu- ja kuoriutumisajat eivät pidä paikkaansa. Taimenen ja lohen kutuaikaa säätelee pääasiassa päivän pituus, joten kutuaika ajoittuu vuodesta toiseen viikon tarkkuudella samaan aikaan: Iijoella taimen kutee syyskuun viimeisellä viikolla (sekä luonnossa että kalanviljelylaitoksessa) ja lohi (kalanviljelylaitoksessa) lokakuun puolivälissä. Taimen kuoriutuu toukokuun alussa ja siirtyy ruskuaispussivaiheen jälkeen vapaaseen uintiin hieman toukokuun puolivälin jälkeen (kalanviljelylaitoksessa), lohella kuoriutuminen ja vapaaseen uintiin siirtyminen on noin kaksi viikkoa taimenta myöhemmin (kalanviljelylaitoksessa). Harjuksen kutuaikaa säätelee veden lämpötila, josta syystä harjuksen kudussa on Iijoen alueella eroja. Kutu käynnistyy kun veden lämpötila ylittää + 6 c. Käytännössä tämä vedenlämpötila saavutetaan joen alaosalla viimeistään toukokuun puolivälissä. Kuoriutuminen tapahtuu noin 3 viikon kuluttua, eli noin kesäkuun puolivälissä.

Sähkökalastuksia selvitystä varten on tehty vain vuonna 2008. Yhden tulvakesän tuloksilla ei ole juurikaan käyttöarvoa kalastoa ja tiheyksiä arvioitaessa. Vertailuaineistona on käytetty ainoastaan vuoden 2006 ja lähes 30 vuotta vanhoja sähkökalastustietoja. Näiden lisäksi alueella on sähkökalastettu muun muassa Metsähallituksen toimesta. Myös nämä tiedot olisivat varmaan olleet koskialueiden kalastoarviointeihin käytettävissä.

Koskiluonto on erittäin vaihteleva ja monimutkainen elottoman ja elollisen luonnon muodostama ekosysteemi, jossa eri lajien menestymiseen vaikuttavia tekijöitä on paljon ja suurimmalla osalla koskilajeista tuntemattomia tai vain vähän tiedettyjä. Hyvässä koskessa on monipuolinen eloton luonto, joka takaa monipuolisen ja tasapainoisen elollisen luonnon menestymisen. Ns. turhia eliöitä ei ole, kun kyse on tiettyyn elinympäristöön vuosituhansia sopeutuneista lajeista. Kaikilla eliöillä on merkitys jollekin toiselle lajille tai lajeille, joko ravintona, saaliina tai suojana. Kilpailu on kovaa, mutta elinolosuhteiltaan vakaissa ja lajeiltaan toisiinsa sopeutuneessa ekosysteemeissä ei tapahdu lajien häviämistä. Kannat voivat vaihdella rajustikin (syklisyys), mutta tasapainottuvat aina tietyn ajan kuluessa. Kuivista kausista joki toipuu, jos siitä ei tule pysyvä ilmiö. Siksi keinotekoisesti luotavaa jatkuvaa kuivuutta on turhaa verrata kerran 50. vuodessa sattuviin luonnollisiin alivirtaamiin. Vesi- ja maaympäristön yhteydellä (esim. tulvat) on tärkeä merkitys vesiekosysteemin ruokkijana, uuden elottoman ympäristön luojana ja lajien kehittymisen kannalta.

Selostuksessa tulvien merkitys jokiluonnolle on arvioitu kaikin puolin huonona asiana, vaikka tulvilla on keskeinen merkitys aineiden kuljettajana ja eliöiden habitaattien muokkaajana. Kaloille ja kalakannoille tulvilla voi olla paljon luultua enemmän merkitystä, koska esim. 1980 – luvun lopun suurtulvien jälkeen kalansaaliit kasvoivat kirjanpitokalastajilla huomattavasti kaikkialla Iijoen vesistössä. Tulvilla voisi siis olla suunnilleen sama merkitys kuin metsäpaloilla. Pyrkimys tietyn lajin tai lajien suosimiseen, esimerkiksi elotonta luontoa manipuloimalla (virtaamat, syvyydet jne.) voi merkittävästi heikentää sen toimivuutta. Pitkällä aikavälillä edes ”voittajat” eivät hyödy kilpailun puuttumisesta johtuen. Luonnonvalinta kärsii ja lajien kehitys hidastuu, jolloin entistä huonommin selviydytään ja sopeudutaan ekosysteemissä tapahtuviin muutoksiin. Kalanviljelylaitoksissa tuotetut poikaset ovat ”hyvä” esimerkki luonnonvalinnan ja kilpailun puuttumisen seurauksista, koska esim. laitoskasvatettujen lohismolttien tuottavuus on romahtanut.


Luonnonuoman koskialueet

Hankkeen vaikutukset taimenelle ja lohelle olisivat murskaavat talviaikaisen vedenpinnan ja virtaaman pudottua kuudesosaan nykyisestä. Syyskutuisten kalojen luonnontuotanto loppuisi kokonaan, koska esimerkiksi taimen joutuisi kutemaan noin puolta pienemmällä virtaamalla luonnontilaiseen verrattuna. Mahdolliset kutualueet sijaitsisivat todennäköisesti nykyisiä kutualueita selvästi uoman keskemmällä ja uoman poikkileikkausprofiili huomioiden syvemmällä. Käytännössä kutupaikan tulisi olla, esimerkiksi Vuormankoskessa, uoman keskellä virtaavassa syvässä uomassa, jotta mäti ei jäisi 15 m3:n talvivirtaamalla kuiville. Ei ole todennäköistä että taimen valitsisi syksyllä kutupaikakseen syvän ja nopeasti virtaavan uoman, koska taimenen kutupaikka sijaitsee keskimäärin noin 0,5 metrin syvyydessä ja 0,5 m/s virtausnopeudessa. Rakennetussa tilassa syvän uoman sivuun mahdollisesti vesille jäävillä reuna-alueilla voi kutuaikaan olla sopiva virtausnopeus, mutta talvella vesipinnan ja virtaaman laskettua soraikkoja uhkaa kuivuminen, jäätyminen tai liettyminen. Vaikka syvässä uomassa tapahtuisikin kutemista, olisi sieltä keväällä kuoriutuvilla poikasilla erittäin huonot mahdollisuudet selvitä hengissä tulva-aikaan rantojen lähellä oleville poikasalueille.

Selostuksessa on arvioitu, että kutualueita voitaisiin rakentaa koskialueille. Suuresta talvialenemasta johtuen toimivien kutualueiden tekeminen syyskutuisille kaloille olisi käytännössä mahdotonta. Sorastaa voisi, mutta lopputulos olisi aina sama: kutupaikan kuivumisen välttämiseksi ne olisi tehtävä syvälle, jolloin ne eivät kelpaisi kaloille kutuaikana kutualueiksi tai mäti / poikaset eivät selviytyisi tai soraikko huuhtoutuisi kevättulvan mukana alas. Suuren joen uomaprofiilin takia ja jossa talvivirtaama alenisi alle viidesosaan, kutualueiden rakentamisessa ei olisi mahdollista tehdä toimivia kompromisseja syvyyksien, virrannopeuksien ja poikasalueiden suhteen.

Kevätkutuisten kudun kannalta tilanne voisi olla hieman syyskutuisia kaloja parempi. Tosin esimerkiksi harjuksenkin osalta nykyiset kutualueet (400 m3/s) voisivat olla käyttökelvottomia suunnitellulla toukokuun puolivälin 200 m3/s virtaamalla. Mitään takeita ei olisi siitä, että muualla uomassa olisi vastaavanlaisia kutupaikkoja. Toimivia harjusten kutupaikkoja voisi ehkä jossakin määrin olla mahdollista rakentaa, tosin niitäkin voisi haitata virtaaman hidastumisen aiheuttama liettyminen. Kesäaikana myös poikas-alueet limoittuisivat virtaaman vähentymisen takia. Sähkökoekalastuksissa on havaittu, että poikasalueiden limoittuminen / liettyminen vähentää selvästi lohikalojen poikastiheyksiä.

Muiden kalojen kutupaikkojen ja poikasalueiden muutosta on vaikea ennalta arvioida. Ainakin keskitalvella kutevalla mateella ainoat mahdolliset kutualueet sijaitsisivat syvässä uomassa. Mädin ja poikasten selviytymistä on vaikea arvioida, jos syvässä uomassa edes mateelle sopivia alueita on.

Kosket olisivat 15 m3:n talvivirtaamalla syvää uomaa lukuun ottamatta kuivillaan. Koskien pohjakasvillisuus tulisi häviämään melko lyhyessä ajassa käytännössä kokonaan. Pohjakasvillisuuden häviämisellä olisi erittäin suuri vaikutus pohjaeläimistön määriin ja lajistoon, jolla taas olisi suoria vaikutuksia kalojen määriin ja kasvuun. Yläpuolisten koskien pohjaeläimistön vähenemisellä olisi vaikutuksia myös alapuolisten suvantojen ravintovaroihin, koska virran mukana ajelehtivan ravinnon määrä vähenisi. Selostuksessa on arvioitu kevättulvien poisjäämisellä olevan negatiivisia vaikutuksia pohjaeläinyhteisöjen diversiteettiin, joka on totta, koska 200 m3:n kevätvirtaama ei olisi joen alaosalla mikään varsinainen tulva. Talvella kaikki kalat joutuisivat ahtautumaan syvään uomaan, jossa tuskin olisi tarpeeksi sopivaa habitaattia eri kaloille ja niiden ikäluokille. Elintila vähenisi merkittävästi myös kesällä, koska virtaama laskisi noin puoleen nykyisestä. Se lisäisi lajien sisäistä ja välistä predaatiota, johon vielä mahdollinen suhteellisen kalastuskuolevuuden lisääntyminen toisi omat haittansa.

Luonnonuoman suvantoalueet ja putaat ja Livojoki

Hankkeella olisi merkittäviä vaikutuksia myös luonnonuoman ja Livojoen alaosan kalastoon. Kalastustiedustelun mukaan luonnonuoman suvantoalueet ovat hankealueen kiinteistöjen omistajien merkittävin kalastuspaikka ja hauki, ahven, lahna sekä made niiden tärkeimmät saaliskalat. Kevättulvan heikentyminen ja keston lyheneminen haittaisivat ainakin hauen, ahvenen, lahnan ja särjen lisääntymistä. Hauki kutee alueen matalilla tulvaluhdilla ja luonnonputaissa toukokuun alkupuolella, jolloin suunnitelman mukaan juoksutus olisi pääasiassa altaaseen ja luonnonuoman kutualueet olisivat kuivillaan. Selostuksessa esitetty väite, että Pudasjärvellä hauen kutu ajoittuu tulva-ajan loppuun, ei pidä paikkaansa. Myös toukokuun puolivälissä kutevalle ahvenelle ja särjelle tulvan heikkenemisestä ja keston lyhenemisestä olisi selviä haittoja. Lahna kutee kesäkuun alkupuolella putaiden laajentumissa, joiden umpeenkasvu haittaisi niiden lisääntymistä ja verkkokalastusta. Mateen kutu- ja kutuaikaiset pyyntialueet sijaitsevat suvantojen nopeavirtaisilla ja kovapohjaisilla alueilla sekä nivoilla. Virtauksen hidastuminen talviaikaan ja kutupohjien liettyminen vaikuttaisi negatiivisesti mateen poikastuotantoon.

Luonnonuomaan suunnitellut pohjakohoumat olisivat vaelluseste kaikille kaloille myöhään syksyllä, talvella ja aikaisin keväällä. Kalat liikkuvat myös kylmän veden aikaan, siihen perustuu niiden saaliiksi saaminen passiivisilla pyydyksillä. Kalat tuskin lähtisivät kylmällä vedellä nousemaan jyrkkiä ja pienestä alivirtaama-/veneaukosta nopeasti vettä purkavia pohjakohoumia. Esimerkiksi Taivalkosken kalatiessä nousua ei ole havaittu alle 6 c:n lämpötiloissa.

Talviaikaan syvillä virtaavilla suvannoilla ja nivoilla on tärkeä merkitys myös harjusten ja taimenien talvehtimisalueina. Virtaaman heikkeneminen vähentäisi talvehtimisalueiksi sopivien alueiden määrää ja esim. harjukset saattaisivat kokoontua aikaisempaa suppeammille alueille, joissa niiden kalastuskuolevuus (esim. pilkintä) lisääntyisi.

Ravun osalta selostuksessa on suuria puutteita. Hankkeen pitkäaikaisia vaikutuksia ravun elinympäristöön ei ole selvitetty. Virtaaman hidastuminen liettäisi kovapohjaisia suvantoja ja vähentäisi merkittävästi ravuille soveltuvien alueiden määrää. Selostuksessa on tyydytty vain toteamaan sen heikko tila. Selostuksessa ei ole selvitetty luonnonuoman suvantojen, Livojoen alaosan ja Pudasjärven suistoalueen rapukantojen tilaa kalastuskyselyn vuoden 2007 saalista lukuun ottamatta. Alueella tehdyistä koeravustuksista olisi ollut tietoa Iijoen kalastusalueella ja kalastuskunnilla. Koeravustukset olisi myös ollut helppo järjestää niillä alueilla, joihin rapua on 1990- ja 2000 – luvuilla istutettu.

Selostuksessa ei ole vaivauduttu mitenkään arvioimaan mikä olisi hankealueen rapusaaliin ja ravustuksen potentiaali. Iijoen alaosan suvantoalueet Pudasjärveltä Vuormankoskelle olivat ennen rapuruton tuloa Iijoen parhaita saalisalueita. Ravustajia, joille saaliilla oli merkittäviä sivutuloja, on varovaisestikin arvioiden ollut kymmeniä. Taloudellisesti arvokkaan jokiravun kannat ovat Iijoen alueella nousussa myös hankkeen vaikutusalueella. Siihen viittaa myös kalastusselvityksen kysely, jossa joidenkin vastaajien mielestä aluerapukannat ovat nousussa. Tämä vastaa hyvin muualla vesistöalueella tehtyjä havaintoja rapukantojen kehityksestä ja myyntimäärien kasvusta. Suuressa joessa pyyntivahvat rapukannat voivat olla hyvin suppeilla alueilla ja luontainen leviäminen on hidasta. Pyyntiä ja saaliiden kasvamista tapahtuu vasta, kun pyyntivahvat rapukannat leviävät laajemmalle alueelle, jota taas tapahtuu lähinnä pyytäjien tekemillä alamittaisten rapujen siirtoistutuksilla.



Tekoaltaan alue

Tekoaltaaseen kehittyvää kalastoa, saalista ja saaliin käyttöarvoa sekä sen kalastusmahdollisuuksia on yliarvioitu reippaasti kun sitä vertaa altaan säännöstelyväliin, viipymään ja pohjanlaatuun. Säännöstelyn voimakkuus on tekoaltaan ekosysteemiin kaikkein voimakkaimmin vaikuttava tekijä. Kalaston kehittymistä ja vertaamista esim. Lapin tekoaltaisiin ei voi monelta osin tehdä, koska Lapin altaiden viipymä on huomattavasti pitempi ja talvialenema pienempi. Kollajan altaan veden on arvioitu vaihtuvan jopa 5 kertaa vuodessa. Viipymä vastaa enemmän joen alaosalla olevien voimalaitosaltaiden viipymää kuin tavanomaisten järvien. Talvialenema on huomattava (alle viidesosaan kesän pinta-alasta). Selostuksessa on lisäksi yliarvioitu Lapin suurten tekojärvien kalastoa ja saaliita. Uusimpia tietoja altaiden saaliiden kehityksestä ei ole selostuksessa, arvattavista syistä, kehdattu edes käyttää. Selostuksessa mainittua Sutelan ja Mutenian (2001) kirjallisuuskatsausta tekojärvien kalataloudesta on käytetty vain hankkeen kannalta ”hyvien” tietojen osalta.

Lapin tekoaltaiden siikasaaliit ovat romahtaneet 1990 – luvun huippuvuosista alle kymmenesosaan. Lapin tekojärvien nykyinen valtalaji on särki. Peledsiian saaliit ovat vähentyneet voimakkaasti ja ovat käytännössä istutusten varassa. Vaellussiika lisääntyy luontaisesti vain altaisiin laskevissa joissa. Vaellussiian kasvu on heikkoa, joka johtuu tekojärvien tuotannon yleisestä laskusta ja ravintokilpailusta (Mutenia ym. 2007 & 2009).

Kalaston on arvioitu kehittyvän Kollajan altaaseen nopeasti. Käytännössä altaan edes osittaisen tuottopotentiaalin kehittyminen veisi vähintään 5 vuotta, eli merkittävämmän kalaston kehittyminen vaatisi useamman kutukerran altaaseen ensimmäisinä vuosina vaeltavilta kaloilta. Vasta niistä kehittyvien jälkeläisten kasvun ja sukukypsyyden saavuttamisen jälkeen voitaisiin alkaa puhua edes jollakin tasolla ”altaan kalastosta”. Muualla maailmassa myös talviaikaiset kalakuolemat ovat olleet kohtalaisen yleisiä voimakkaasti säännöstellyillä järvillä (Sutela ym. 2001). Edellä mainitusta johtuen, myös laskelmat kalojen elohopeapitoisuuksien kehittymisestä ja pitoisuustasojen laskemisesta on väärin perustein arvioitu; elohopeapitoisuudet eivät voi altaan ensimmäisinä vuosina vielä olla korkeita, koska toimiva ravintoverkko, jossa elohopea rikastuu, ei ole ehtinyt kunnolla kehittyä.

Tekojärvien kirjallisuuskatsauksen (Sutelan ym. 2001) mukaan, alhainen vedenkorkeus jäidenlähdön aikaan ja sitä seuraavien lähiviikkojen nopea vedennousu haittaisivat varhain keväällä kutevien kalojen, kuten hauki, lisääntymistä. Poikaskuolleisuus olisi suurta hauella, joka kutisi altaan ollessa tyhjimmillään. Hauki joutuisi kutemaan syvemmälle, jolloin nopea vedennousu kudun jälkeen jättäisi kuoriutuvat poikaset kauaksi rannasta syvään ja kylmään veteen, jossa planktontuotannon käynnistyminen on hidasta. Altaassa olisikin runsaimpina lajeina särjet ja ahvenet, jotka kutevat altaan täytyttyä toukokuun puolivälin paikkeilla. Kirjallisuuskatsauksen mukaan näilläkin lajeilla tilanne kääntyisi huonompaan suuntaan altaan iän karttuessa. Alkuvuosien jälkeen veden alle jäänyt kasvillisuus alkaa hajota, jolloin rantavyöhykkeessä kasvillisuus on vähäistä ja kutualustat huonoja. Pohjan jäätyminen ja veden tumma väri rajoittavat vesikasvillisuuden leviämistä tekojärvissä. Lapin tekojärvillä vesikasvillisuus on erittäin niukkaa. Avoimilla paikoilla eroosio vaikeuttaa kasvillisuuden juurtumista. Suojaisilla alueilla taas pohja on löyhän irtaimen turveaineksen peitossa, joka on erittäin epäedullinen kasvualusta. Eläinplankton on tekojärvien kalojen tärkein ravinnonlähde. Alkuvuosien jälkeen eläinplanktonin määrä laskee selvästi. Nopea vedenvaihtuminen vähentää eläinplanktonia ja vähentää ravintovaroja. Eläinplanktonin pohjalle painuneita lepomunia kuolee säännöstelyvyöhykkeessä talvella pohjaan jäätymisen takia ja rantavyöhykkeellä säännöstely pienentää vesikirppujen ja hankajalkaisten määriä keväällä ja alkukesällä. Sama koskee myös pohjaeläimiä. Mitä suurempi säännöstelyväli ja pienempi näkösyvyys, sitä pienempi on pohjaeläinten biomassa, lajirunsaus ja diversiteetti.

Voimakkaasta vaihtuvuudesta ja läpivirtauksesta sekä huonosta vedenlaadusta johtuen myös alas- ja ylösvaellukset altaasta olisivat todennäköisesti voimakkaita, joten selostuksessa arvioitu istutettujen taimenkantojen saaminen järveen olisi epätodennäköistä. Taimenistutukset eivät ole tuottaneet mitään tulosta Iijoen alaosan patoaltaillakaan. Suuresta talvialenemasta johtuen myös muikun ja siian luontainen lisääntyminen olisi mahdotonta. Sillä olisi vaikutusta myös taimenien ravintotilanteeseen. Vedenpinnan voimakas laskeminen talvella heikentäisi myös mateen lisääntymistä, kuten se on heikkoa nykyisin esim. säännöstellyllä Kostonjärvellä.

Altaasta ei edellä esitetyn mukaan voi tulla kalastoltaan millään tavalla merkittävää järveä, toisin kuin selostuksessa on optimistisesti arvioitu. Altaan luontaisesti lisääntyvä lajisto tulisi olemaan köyhä, pääasiassa särkeä ja ahventa. Altaan saalistuotto ahvenen ja särjen osalta tulisi määräytymään hyvin pitkälle sen alimman vesitilavuuden tai talvipinta-alan (850 ha) mukaan. Allasta ei voitaisi voimakkaasti häiriintyneistä lisääntymis- ja ravinto-olosuhteista, vedenlaatuongelmista, vaelluksista jne, verrata edes samankokoiseen (850 ha) luonnontilaiseen järveen. Elohopeapitoisuudet rajoittaisivat kalojen käyttöä mieluimmin vuosikymmeniä kuin 5 - 10 vuotta. Mielikuvat elohopeasta ovat niin huonoja, että säännöllisetkään mittaukset tuskin saisivat kuin osan ihmisistä ja satunnaisesti käyttämään altaan kaloja. Helpotusta elohopeahaittaan sentään todennäköisesti toisi humuspitoisen altaan kalojen käyttöä rajoittavat makuhaitat.

Pudasjärvi ja yläpuolinen Iijoki

Hankkeella voi olla merkittäviä vaikutuksia Pudasjärven yläpuoliselle joelle vaeltavan muikun kannoille ja kalastukselle. Kesällä vaeltavan muikun kalastus on merkittävää Pudasjärven – Jaurakkajärven välisellä jokialueella. Hankkeen vaikutuksia muikulle (esim. lisääntymis- ja talvialueet, saaliit) ei ole selvitetty. Syksyisellä vedenpinnan nousemisella olisi vaikutuksia ainakin virtaamiin Tuulisalmessa, jossa mm. on Pudasjärven muikun kutualueita. Kevättulvan ajallinen piteneminen lisäisi ainakin särkikalojen määriä alueella.

Aittojärvi

Hankkeen vaikutuksia Aittojärven tärkeimmälle saaliskalalle lahnalle ei ole selvitetty (esim. kutualueet). Lahnan kutupaikat voisivat läpivirtauksen kasvun myötä vähetä merkittävästi ja verkko- ja rysäkalastus vaikeutua pyydysten likaantumisen takia. Voimakkaan läpivirtauksen johdosta kalojen vaellukset Aittojärvestä ja – järveen kasvaisivat, kalasto ja kalastusolosuhteet muuttuisivat alapuolisten patoaltaiden kaltaiseksi, mikä tuskin olisi parempaan suuntaan.

Mertajoki sekä altaan alueen järvet ja lammet

Mertajoen kalastoa on käsitelty vain alaosan (Suukosken) sähkökalastustulosten pohjalta. Altaan alle jäävän jokiosuuden (n. 15 km) ja sen sivupurojen tai järvien kalastosta, eliöistä ja kasvillisuudesta ei ole tehty mitään selvityksiä, joka on suuri puute, sillä altaan alle jäisi pelkästään Mertajoen yläosalta lähes 20 täysin luonnontilaista koskea ja nivaa. Selostusta varten tehty kalastuskysely ei anna mitään tietoa altaan alueen kalakantojen rakenteesta, tilasta ja lajistosta.

Altaalla olisi merkittäviä vaikutuksia Mertajoen virtaamiin ja sitä kautta koko joen kalastolle, eliöstölle ja vesikasvillisuudelle. Altaan alle jäävä luonnontilainen osuus tuhoutuisi kokonaan ja myös alaosan toimivuus heikkenisi ratkaisevasti. Altaan alueelta Mertajokeen virtaavilla pohjavesillä on tärkeä merkitys sen vedenlaadulle ja etenkin kuivimpina aikoina joen lämpötaloudelle ja sitä kautta koko joen ekosysteemille. Vaikutukset tuntuisivat pitkällä matkalla myös Siuruanjoessa Mertajoen suun alapuolella.


Vaikutukset kalastukseen

Hankkeella olisi erittäin negatiiviset vaikutukset alueen kalastolle ja kalastusolosuhteille ja vaikutukset ulottuisivat paljon laajemmalle alueelle kuin selostuksessa on tarkasteltu. Kalakantojen heikkeneminen yksistään vähentäisi alueen kalastusta huomattavasti. Toisaalta särkikantojen vahvistuminen voisi heikentää vedenlaatua ja hankaloittaa kalastusta. Kesäaikana veneellä liikkuminen ja kalastaminen vaikeutuisivat huomattavasti nykyisestä luonnonuoman, putaiden ja Livojoen alaosalla pohjakohoumien, patojen ja vedenpinnan laskun sekä umpeenkasvun takia. Talvella jääolosuhteet heikkenisivät ja kävisivät epävakaiksi luonnonuoman virtaaman alentumisen ja siitä johtuvan vedenpinnan laskemisen ja jääkannen romahtamisen johdosta. Livojoen alaosalla ja Aittojärvellä virtaamien kasvu heikentäisi jääolosuhteita ja liikkumista, samoin tekoaltaan purkukanavan ja Haapakosken voimalaitoksen välisellä alueella, jossa virtaamien vaihtelu lisääntyisi merkittävästi nykyisestä, koska voimalaitoksen säännöstely olisi pääasiassa vuorokausisäännöstelyä ja virtaama vaihtelisi 0 – 250 m3/s. Koskien kalasto romahtaisi nopeasti ja laskisi nopeasti kalastajien määriä alueella. Kynkäänkoski lyhenisi nykyisestä puolella alapuolen suvannon vedenpinnan nousun takia. Aittojärvellä pyydyskalastus vaikeutuisi virtaaman voimakkaan (14 - 550 m3) vaihtelun takia. Aittojärven luonne muuttuisi luonnonjärvestä patokanavaksi, jossa kalastaminen olisi käytännössä erittäin hankalaa.

Tekoaltaan verkkokalastus olisi käytännössä mahdotonta pohjan roskaisuudesta johtuen. Suuresta talvialenemasta johtuen myös talviverkkokalastus olisi erittäin hankalaa, koska verkkojen paikkaa täytyisi syksyn ja kevään välillä vaihtaa jatkuvasti vedenpinnan laskun mukaan, kuten nykyisin yläosan säännöstellyillä järvillä. Tekoaltaan voimakkaista virtaamista ja vedenpinnan laskemisesta johtuen jääolosuhteet olisivat epävakaita, joten myös muunlainen talvikalastus olisi vaikeata. Vuosikausia altaasta alas valuva roska vaikeuttaisi kalastusta joen alaosalla ja jokisuulla. Vedenlaadun heikkeneminen ja humuspitoisten suovesien lisääntyminen aiheuttaisi alaosalla myös makuhaittoja.

Kaloihin kertyvä elohopea haittaisi kalojen käyttöä laajalla alueella altaan ala- ja yläpuolella. Selostuksessa on arvioitu, että haitat ulottuisivat lähinnä vain altaaseen ja Aittojärveen, mikä tuskin pitäisi paikkaansa. Särjellä, hauella ja ahvenella on verrattain pitkätkin kutuvaellukset eri vesistöjen välillä tavallisia luonnonvesissä. Myös Iijoen alaosalla elohopeapitoisuuden nousu rajoittaisi kalojen käyttöä pitkään. Altaan voimakkaasta vedenpinnan vaihtelusta, huonosta vedenlaadusta, happivajauksista ja joillekin lajeille huonosta ravintotilanteesta johtuen, kaikkien kalojen vaeltaminen altaasta ylös- ja alaspäin olisi todennäköisesti voimakasta. Lisäksi kutupaikkojen huono laatu saattaisi lisätä vaelluksia keväällä ylävirtaan Aittojärven – Pudasjärven alueelle ja kudun jälkeen takaisin altaaseen. Yksi selostuksen lukemattomista ”kukkasista” on suunnitelma esteverkon asentamisesta Aittojärvestä tekojärveen johtavaan kanavaan, jolla estettäisiin yli 1,5 kg kalojen vaeltaminen altaasta. Elohopeakalojen leviämistä altaasta ei voida millään järjellisellä tavalla ehkäistä, koska myös pienten kalojen kulku altaasta pitäisi estää. Harvankin esteverkon asentaminen olisi käytännössä mahdotonta, koska se ei pysyisi paikoillaan yli 500 m3:n virtaamalla. Keväällä ja kesällä joki kuljettaa mukanansa jäitä ja paljon roskia, jotka repisivät / tukkisivat harvankin esteverkon nopeasti.

Elohopeahaitan on selostuksessa katsottu rajoittuvan ainoastaan ihmisiin. Eläimille elohopeasta ei ole katsottu aiheutuvan haittaa, koska siitä ei ole selostuksessa mainittu. Eläimille elohopeasta aiheutuva haitta olisi kuitenkin ilmeinen, koska alueella tai sen lähellä pesii useita pareja kalasääskiä, kaakkureita, kuikkia, koskeloita, tiiroja, lokkeja ja saukkoja. Myös merikotkakannat levittäytyvät koko ajan sisämaata kohden. Vaikka linnut ja saukko syövät pääasiassa pieniä, alle 1 kg:n kaloja, pitkäikäisinä lajeina niihin saattaisi kuitenkin kertyä kuolettaviakin määriä elohopeaa. Eläimille kun on hankalaa informoida, esimerkiksi lehti-ilmoituksella, elohopeakalojen syöntiin liittyvistä terveysriskeistä ja syöntirajoituksista. Miten esimerkiksi raskaana oleva saukkoemo tietäisi, että kalamenuun sijaan on tyydyttävä sammakonreisiin? Elohopean vaikutuksista eläimiin ja niiden lisääntymiseen olisi todennäköisesti ollut tutkimustuloksia saatavilla jos niitä olisi haluttu käyttää.


Vaikutukset vaelluskalojen palauttamiseen

Hankkeen vaikutuksia vaelluskalojen palautukseen on käsitelty puutteellisesti tosiasioita kiertäen. YVA-tilaisuudessa konsultti totesi, että Iijoen vaelluskalahanke ja Kollaja-hanke ovat erillisiä hankkeita eikä sitä tarkastella. Vaelluskalahanke on lainmukainen hyväksytty hanke, Kollaja-hanke on lainsäädännön vastainen. Hanke tekisi käytännössä tyhjäksi Iijoen vaelluskalojen palauttamisen.

Kalanviljelylaitoksissa tuotettujen lohi- ja meritaimen – smolttien ja siianpoikasten tuotto on romahtanut lähes olemattomiin. Iijoen omien vaelluskalakantojen selviytyminen tulevaisuudessa olisi täysin kiinni luonnonkierron palauttamisen onnistumisessa. Hankkeen myötä menetettäisiin välittömästi yhteensä lähes 200 hehtaaria ylösvaeltamisen estymisestä lohen, meritaimenen ja siian kutu- ja poikastuotantoalueita Livo-, Mänty-, Kouvan- ja Pärjänjoella sekä Pudasjärven ja Kipinän välillä. Jos muulle osalle Iijokea kalat pääsisivät kalateiden avulla, vaelluskalojen palauttamisen tavoite, vaelluskalojen luonnonkierto muodostuisi lähes mahdottomaksi merelle syönnösvaellukselle laskeutuvien smolttien päätyessä todennäköisimmin tulva-aikana patoaltaaseen kuin vähävetisen luonnonuoman kautta mereen. Pudasjärven yläpuolisella Iijoen luonnonuomalla menetyksiä seuraisi myös säännöstelyn kasvamisen aiheuttamista haitoista koskialueiden kutu- ja poikastuotannolle. Selvityksenkin mukaan hankkeen toteutuessa tulvavirtaamat Raasakan luonnonuomaan heikkenisivät nykyisestä. Sen käyttömahdollisuudet kalojen nousuväylänä huonontuisivat merkittävästi.

Altaan ensimmäisinä vuosina Iijoen ”maku” muuttuisi huomattavasti, joten on todennäköistä, että merestä jokisuulle vaeltavat ja jokeen nousemaan pyrkivät kalat epäilisivät kadottaneen suuntavaistonsa, kun Kiiminkijoki turpeen tuoksuineen olisikin taas edessä…käännös jokisuulta takaisin ja kalojen matka jatkuisi Perämerta ylöspäin kadonnutta kotijokea etsimään… Jos joku kala sattuisi luottamaan enemmän suuntavaistoonsa kuin aisteihinsa, voisi alajoella vaelluskalojen nousua haitata ainakin ajoittain altaasta kanavaa pitkin tuleva voimakas virtaus. Kalojen ohjautuminen oikealle reitille riippuu virtauksien suhteista ja ajankohdasta. Voimakkaampi virtaama houkuttelee enemmän. Aikaisin keväällä nousevalle meritaimenelle ongelma saattaa olla pienin, kun altaan luukut ovat kiinni, mutta myöhemmin keväällä, kesällä ja syksyllä nouseville lohelle, siialle ja nahkiaiselle ohjautumista väärälle reitille voimalaitoksen alle voi melko varmasti tapahtua. Altaan kelvoton vedenlaatu voi olla tosin tässä vaiheessa hyväksikin ja ehkäistä väärälle reitille ohjautumisen.

Myös VE 2 aiheuttaisi Petäjäkankaan säätöpatoon suunnitellusta kalatiestä huolimatta yhden vaellusesteen lisää pääuomalle. VE1:n Iijoen säätöpato olisi todennäköisesti myös nousueste kaloille. Sitä on vaikea selostuksen perusteella arvioida, koska tietoja säätöpadon mitoista ym. ei ole selostuksessa ilmoitettu. Selostuksesta ei myöskään ilmene, kuinka korkealla padon ”alalaatta” olisi joen pohjasta. Voidaan kuitenkin olettaa, että tulva-aukkojen alaosasta vähintään 25(?) metriä leveällä tasaisella betonipohjalla purkautuva voimakas pyörteinen virtaus (esim. 50 m3:n virtaamalla) tuskin mahdollistaisi kaikkien kalojen, varsinkaan kaikkina aikoina, kulkua aukosta. Vesipintojen ero täyttökanavan (110 – 107,2 m) ja vanhan uoman välillä (105,6 – 106,1 m) voisi selostuksen taulukon 8-6 mukaan vaihdella 1,1 – 4,4 metriä tulvatilanteesta ja juoksutuksista riippuen. Jo alimmalla vedenkorkeuksien erolla virtausnopeus voi nousta liian kovaksi (>10 m/s), jotta virtaussuunnassa leveän ja tasaisen pohjan ohitus onnistuisi. Siikahaaran pohjakohouman kautta virtaama olisi kaikkina aikoina paljon heikompi, joten sitä kautta tuskin kalat nousisivat, vaan voimakkaampi virtaus houkuttelisi kalat pääasiassa Iijoen säätöpadon alle.

Mikäli kalat jossakin määrin onnistuisivat kulkemaan säätöpadon ohi, ne tuskin kääntyisivät myötävirtaan 300 metrin päässä olevaa Livojoen pohjakohouman läpi virtaavaa mitätöntä 0,5 – 1 m3:n houkutusvirtaamaa kohti. Puhumattakaan, että kalat uisivat vielä pohjakohoumasta myötävirtaan 3 kilometriä Aittojärven täyttökanavalle asti, jonka jälkeen vasta Livojoen virtaama alkaisi houkuttaa vastavirtaan. Iijoen säätöpadon jälkeen kalojen suunta olisi lähes varmasti Iijoen yläosalta tulevaa voimakasta virtausta kohti. Tulevaisuudessa Iijoen alaosalle rakennettavien kalateiden lisäksi tehtäisiin myös ylisiirtoja vaelluskalakantojen luonnontuotannon ja – kierron tukemiseksi. Ylisiirrot vaikeutuisivat Livojoen osalta, koska ei tiedettäisi, onko ylisiirrettävä vaelluskala syntynyt Livojoessa vai muualle Iijoen alueelle, vaellusvietti kun ohjaa kaloja syntymäkoskeen kutemaan ja luontainen vaellus Livojokeen olisi hankkeen vesistöjärjestelyillä estetty.

Keväällä jokea tulva-aikaan alas vaeltavat smoltit menisivät kaikki Aittojärven ja altaan kautta, koska virtaus on pääasiassa altaaseen sen täyttyessä. Iijoen säätöpadon kautta olisi vain vähäinen virtaama, sekin säätöpadon pohjaluukkujen takia syvältä uoman pohjasta tapahtuvaa pohjavirtausta ja lohismoltit uivat alas vaeltaessaan pääasiassa pintakerroksessa. Siikahaaran pohjakohouman kautta olisi teoriassa mahdollista kulkea alas, mutta päävirtaus Livonsaaren kärjestä erkanevalla reitillä olisi kaikissa virtaamatilanteissa Aittojärven suuntaan. Siikahaaran virtaama tuskin houkuttelisi alasvaeltavia smoltteja. Laajassa täytettävässä altaassa olisi smolttien alasvaellukselle keväällä pahimmillaan viikkojen tauko, joutuminen predaation kohteeksi ja harhautumien altaan eri puolille.

Selostuksessa ei ole vaivauduttu myöskään selvittämään luonnonuoman suvantojen ja Livojoen potentiaalia nahkiaisen tuotannolle eikä hankkeen vaikutuksia siihen. Nahkiaisia siirrettiin vielä 1990 – luvun alkupuolelle saakka Haapakosken yläpuoliselle jokialueelle, jossa Iijoki-selvityksen mukaan ovat joen vapaana ollessa sijainneet nahkiaisen tärkeimmät poikastuotantoalueet. Alaosan patoaltaiden nahkiaisen poikastuotto on jatkuvasti heikentynyt, joten luonnonuomalla ja Livojoella on tulevaisuudessa tärkeä merkitys Iijoen nahkiaiselle.


Vaikutukset (kalastus)matkailuun

Hankkeella olisi merkittäviä haittavaikutuksia kalastusmatkailun kehittämiselle. Selostuksessa kalastusmatkailua on tarkasteltu lähinnä nykyajassa ja tarkastelu on tiukasti rajattu hankkeen vaikutusalueen sisälle. Tekijät ovat joko oikeasti tai tarkoitushakuisesti olleet sitä mieltä, että kalastajat eivät tule kaukaa, esimerkiksi Syötteeltä, alueelle kalastamaan, eivätkä kalastajat käytä mitään palveluja esimerkiksi Pudasjärven keskustassa. Mihin tutkimukseen perustuu selostuksen väitteet siitä, että Kipinän alueelle tulevat kalastajat ovat pääasiassa Oulun seudulta, ”omatoimisia kalastajia, jotka eivät hyödynnä alueen palveluja”?

Selostuksen lähtökohtana matkailukalastuksen osalta on ollut hakijan käsitys, ettei vaikutuksia siihenkään ole, koska puutteellisesti tehdystä elinympäristömallinnuksesta on tehty johtopäätös, että kalasto vain paranee. VE 0:ssa ei ole otettu huomioon meneillään olevaa vaelluskalahanketta. Iijoen potentiaalista ja mahdollisuudesta tuottavaksi vaelluskalajoeksi on paljon tietoa ja se on ollut myös hankkeesta vastaavan tiedossa.

Tulevaisuudenkaan mahdollisuuksia kalastusmatkailun osalta ei ole selostuksessa vaivauduttu pohtimaan. Liioin ei ole pohdittu hankkeen negatiivisia imagovaikutuksia Pudasjärven luontomatkailulle yleensä, vaikka luontomatkailuun perustuvat elinkeinot nähdään kaupungin strategioissa tärkeimpänä kehittyvänä elinkeinoalana. Esimerkiksi vaelluskalojen palauttamisen tuomia hyötyjä ei ole laajemmin pohdittu, vaikka siihen olisi ollut tarjolla maailmalta valmiita esimerkkejä. Selostuksessa on virheellisesti sanottu, että hanke ei suoraan vaikuta alueen kalastusmatkailuun, koska varsinaista kalastusmatkailua ei alueella tällä hetkellä harjoiteta. Kipinän alueen kalastus katsotaan vain ”luvanmyynniksi vieraspaikkakuntalaisille” Aika erikoisia päätelmiä ja aivan uudenlaisia käsitteitä kirjoittajilta.

Kalastusmatkailuksi katsotaan myös omatoiminen kalastus ilman erityistä ohjausta tai myytävää pakettia, jos alueelle tulon päätarkoitus on kalastus. Syötteen alueella on useita ohjelmapalveluyrittäjiä, jotka järjestävät erilaisia kalastusmatkoja asiakkailleen eri puolilla Iijoen vesistöaluetta. Selostuksessa näiden yrittäjien haastatteluja ja tulevaisuuden näkymiä ei ole kartoitettu mitenkään. Alueella on jatkuvasti tehty työtä kalastusmatkailun kehittämiseksi. Tälläkin hetkellä alueella ollaan käynnistämässä hanketta sen eteenpäin viemiseksi. Se on varmasti ollut myös kirjoittajien tiedossa. Iijoki on viimeiset 20 vuotta ollut Rktl:n tutkimusten mukaan Suomen yli 200 kalastusalueesta aina kolmen suosituimman joukossa. Pelkällä selostuksessa mainitulla ”luvanmyynnillä vieraspaikkakuntalaisille” se ei olisi ollut mahdollista. Uusia ideoita kehitetään jatkuvasti. Siitä on osoituksena joka kesä Pudasjärvellä järjestettävät kesäpilkin MM-kilpailut.

Pudasjärven kaupungin tavoitteena on Syötteen matkailijamäärän nostaminen vuoteen 2020 mennessä miljoonaan kävijään, joista talvella 60 % ja kesäaikaan 40 % kävijöistä. Rukan – Kuusamon alueella käy matkailijoita yli miljoona vuodessa. Selostuksessa olisi pitänyt pohtia edes jollakin tasolla tulevaisuuden mahdollisuutta, jossa Syötteen, Rukan ja Oulun lähellä alle tunnin ajomatkan päässä on oikea lohijoki: mitä merkitystä sillä olisi tulevaisuudessa kesämatkailun vetovoimaisuuden lisäämisessä, rantakiinteistöjen arvonnousulle, alueen palveluiden kysyntään, mökkirakentamisen ja vapaa-ajan viettämisen lisääntymiseen alueella jne. Mitään sellaista ei ole selvitetty. Oletetaan vain ilman sen kummempia perusteluja ”pyynnin kestävän lohikannan luomisen olevan hyvin epävarmaa”, ”Iijoen imagon jo nyt rakennettu ja säännöstelty vesistö”, Syötteen asemaan ja kehittämiseen hankkeella ei katsota olevan vaikutusta kun välimatka on ”peräti” 52 km ja kaiken huippuna esitetään vakavasti, että Kollajan rakenteet olisivat merkittävä töllistelyn kohde, joka keräisi massoittain matkailijoita. Uskomatonta hölynpölyä! Nämä tekstin heitot ja varsinkin viimeinen skenaario uudesta ”innovatiivisesta” matkailuvaltista olisivat vaatineet kirjoittajilta edes jonkinlaisia perusteluja.

Suunnitellulla hankealueella oli 144 vapaa-ajan asuntoa 1980-luvun Iijoki-selvityksen aikaan. Pudasjärven kaupungin vuonna 2007 tehdyn selvityksen mukaan vastaavalla alueella oli yli 800 vapaa-ajan asuntoa. Tämä kertoo, millaisen luottamuksen koskiensuojelulaki antoi niille ihmisille, jotka ovat sen jälkeen uskaltaneet rakentaa lailla suojeluun vesistön varteen.

Vuormankoski – Toho on maakunnallisesti tärkeä melonta- ja harjoittelupaikka koko kesäkauden. Hankkeen toteutuessa sen virtaama laskisi alle puoleen, joka käytännössä lopettaisi tai ainakin merkittävästi vähentäisi melojien harrastusmahdollisuuksia alueella. Mitään selvitystä alueella käyvien melojien määristä ei ole tehty, eikä myöskään kyselytutkimusta maakunnan melontaseurojen jäsenille alueen nykyisestä merkityksestä ja mahdollisuuksista käyttää aluetta, jos hanke toteutuisi.

Tekoaltaan suo- tai muutoin rakentamiskelvottomat (esim. vettyvät maat, patopenkereet) rannat (rantaviivasta 90 %), huono veden laatu, voimakas vedenpinnan vaihtelu ja siitä johtuvat irvokkaat rannat tuskin olisivat houkutteleva rakentamis- tai virkistyskohde. Sen tuoma lisäarvo matkailun kehittämisessä olisi käytännössä nolla.

Tulvista ei ole luonnon uoman alueella nykyisinkään mitään haittaa esim. rakentamiselle. Väite siitä, että tulvien väheneminen lisäisi rakentamiskelpoista maata luonnonuoman alueella, on täysin perusteeton: tulvamaalle ei voitaisi rakentaa jatkossakaan, koska tulvariski olisi jatkossakin mahdollinen. Hankkeen myötä rakentamiskelpoinen maa vain vähenisi, koska luonnon uomalle suunnitelluilla pohjakohoumilla nostettaisiin mm. Naisjärven ja suvantojen kesävesipintoja nykyisestä noin 0,5 - 1 metriä. Se vain lisäisi vettyvien ja siten rakentamiskelvottomien maiden määrää alueella.


Vaikutukset vedenlaatuun

Tekoallas

Allas aiheuttaisi huomattavan ja vuosikymmeniä kestävän ravinne- ja kiintoainekuormituksen alapuoliselle vesistöalueelle. Kollajan pohjasta 75 % olisi suota, jossa hajotustoiminta ja siten myös hapen kulutus olisi erityisen suurta. Altaan pohjalle jäävä muu eloeräinen aines lisäisi entisestään hajotustoimintaa. Talviaikaista vedenlaatua ja happitilannetta heikentäisivät myös jääkannen painuminen orgaanista maata vasten, puristaen siitä orgaanista hajonnutta ainesta ja suodosvettä. Voimakas hajotustoiminta aiheuttaisi happivajeita pitkän aikaa kesälläkin, jolloin altaan veden vaihtuvuus on pienimmillään. Vaikka altaan teoreettinen viipymä on lyhyt, kestäisi voimakas kuormitus vesistön alaosalle todennäköisesti vuosikymmeniä. Altaan kiintoainekuormitus olisi erittäin voimakasta ensimmäisinä vuosina, huolimatta altaan pohjan huolellisesta raivauksesta. Selostuksessa on väitetty kiintoainekuormituksen alapuolisille alueille altaan johdosta jopa pienentyvän ensimmäisten vuosien jälkeen, mitä on vaikea uskoa. Voimakas säännöstely ja talviaikainen jään ja roudan aiheuttama pohjaeroosio laajasti kuivuvalla alueella lisäisi ja aiheuttaisi pitkään jatkuvaa kiintoainekuormitusta alapuoliselle vesistölle.

Kollajan tekojärven tulevaa vedenlaatua on arvioitu Pöyry Oy:n laatimalla vedenlaatumallilla. Tuulen ja virtaamien aiheuttamia virtauskenttiä on laskettu RMA2-mallilla, joka soveltuu huonosti järville. Malli on kehitetty jokialueille, jossa virtaus tapahtuu koko vesipatsaassa pinnasta pohjaan. Sellaisia virtauksia olisi Kollajan altaassa vain sen ollessa lähellä alarajaa ja silloinkin hyvin suppealla alueella. Täynnä ollessaan vesi voi olla kerrostunutta, jääpeitteessä, tuulen suunta vaikuttaa virtauksiin jne. Mallinnuksissa oletettuja ”keskimääräisiä” virtauksia koko vesipatjassa tuskin on.

Koska RMA2-malli soveltuu huonosti järvien virtauskenttien mallintamiseen, jo yksistään sen virheet tekevät myös vedenlaadun laskelmat RMA4-mallilla aineiden kulkeutumisesta ja sekoittumisesta sekä kuormituksen että poistumisen vaikutusta ainepitoisuuksiin sattumanvaraiseksi ennustamiseksi. Kyse on samasta kuin yritettäisiin ennustaa tarkka säätila 5, 10, 15 jne. vuoden päähän; voi tulla vettä kaatamalla, voi olla auringonpaistetta, tai jotakin siltä väliltä. Mallinnuksiin vaikuttaa lukematon joukko eri virhemahdollisuuksia, kuten vuodenaikojen mukaan vaihtelevat veden laatu, kerrostuneisuus, virtaukset, viipymä, happipitoisuus jne. Lisäksi vaikuttavat pohjanlaatu ja erilaiset altaan sisällä tapahtuvat biologiset ja kemialliset prosessit. Jos jokin edellä mainituista tekijöistä heittää tai on arvioitu väärin, heijastuu se koko mallinnukseen ja sen antamiin tulokseen. Pieni virhe alussa kertautuu loppua kohden suureksi.

Aittojärvestä kulkeutuisi varsinkin ensimmäisinä vuosina erittäin runsaasti pohjalietettä altaaseen läpivirtauksen kasvaessa. Aittojärven pohja on mutaa ym. eloperäistä ainesta, jota sinne on vuosituhansien ajan kertynyt. Pohjalietteeseen sitoutuneiden ravinteiden määrät voivat olla monikymmenkertaisia pintaveteen nähden. Selostuksessa ei ole tehty tutkimusta Aittojärven lietteen ravinnepitoisuuksista tai lietteen syvyydestä. Jos Aittojärveen ja – järvestä kaivettaisiin kanava, muuttuisivat sen virtausolosuhteet täysin ja se alkaisi muistuttaa virtausolosuhteiltaan patokanavaa. Aittojärven pohjaeroosio alkaisi välittömästi ensimmäisinä vuosina kanavien suuakkojen läheltä ja jatkuisi niin pitkään, että kanavien ja Aittojärven ja kanavien pohjien korkeudet olisivat samassa tasossa tai siihen asti, kun kuluminen saavuttaisi kiinteän, virtauksen leikkausnopeutta kestävän pohjan. Aittojärveen muodostuisi lyhyessä ajassa päävirtauksen reittiä mukaileva syvä kanava, jossa eroosio on voimakkainta ja pitkällä aikavälillä hienoaines kuluisi kovaan pohjaan asti lähes koko järven alueelta, kuten muissakin pääuoman pienissä läpivirtausjärvissä. Mallinnuksissa ei ole mitenkään huomioitu mikä merkitys olisi Aittojärven pohjaeroosiolla (ravinteet, kiintoaine) altaan ja alapuolisen Iijoen vedenlaadulle. Aittojärven mutakerroksen paksuus saattaa olla esim. noin 4 - 5 metriä, jopa enemmän, jolloin Aittojärvestä (293 ha) alapuoliseen vesistöön erodoituvan ravinteikkaan aineksen määrä olisi noin 10 - 15 milj. m3, jota altaan vedenlaatumallinnuksissa ei ole huomioitu. Pohjalietteen paksuudesta ja sen sisältämästä keskimääräisestä fosfori- ja kuiva-ainepitoisuudesta riippuen, voisi lietteen aiheuttama ravinnekuormitus alapuoliselle vesistöalueelle olla esim. 10 – 20 tn fosforia. Aittojärven hydrologisesta ongelmasta ja siitä aiheutuvasta veden laatuongelmasta on perusteltu enemmän kohdassa ”Vaikutukset alueen hydrologiaan”.

Mallinnuksessa ei ole otettu huomioon Pudasjärven jätevedenpuhdistamon mahdollisesta purkuputken siirrosta aiheutuvaa kuormitusta tekoaltaaseen.

Mallinnuksissa ei ole myöskään huomioitu altaan pohjalle runsaana jäävän kelluvan puu- ym. eloperäisen aineksen aiheuttamaa kiintoainekuormitusta alapuolisille vesialueille. Selostuksen mukaan ahkeraksi ja huolelliseksi suunnitellusta altaan pohjan raivauksesta ja puhdistamisesta huolimatta, sitä jäisi altaan pohjalle erittäin runsaasti. Jos altaan metsäalueille (75 % pinta-alasta) jäisi kuivaa, kelluvaa puuainesta ja hienojakoista kariketta esim. keskimäärin noin 2 kg / 1 m2, olisi kelluvaa massaa altaassa täytön ensimmäisenä vuotena n. 90 000 tn (n. 450 000 i-m3 / 5 000 täysperävaunullista rekkakuormaa), joka suurimmaksi osaksi joutuisi alapuoliseen vesistöön, koska määrästä ei voitaisi millään järjellisillä keinoilla kerätä kuin murto-osa. Selostuksessa olisikin pitänyt tarkoin selvittää esimerkiksi karikkeen haravoinnin, imuroinnin tai altaan pohjan kaakeloinnin mahdollisia hyötyjä altaan ja sen alapuolisen vesistön vedenlaadulle.

Yleensä mallinnuksilla on saatu eri hankkeiden vaikutusarvioinneissa hankkeen kannalta ”mieluisia” tuloksia, kuten nyt Kollajan altaan veden laatumallinnuksissakin. Mallinnuksia on tehty pitkän aikaa niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Selostuksessakin on kerrotu, että käytetyt mallit ovat yleisesti käytettyjä ja toimiviksi havaittuja. Selostuksessa olisikin voitu ottaa esimerkkejä hankkeista, joissa mallinnuksia on tehty ennen hankkeen toteuttamista ja verrattu niiden antamia ennusteita hankkeen toteuttamisen jälkeen tehtyihin vesianalyysiseurantoihin. Näin selostuksessa olisi ollut lukijoiden arvioitavana vertailutietoja käytetyn vedenlaadun mallinnusmenetelmän luotettavuudesta. Mikäli edellä mainittuja tietoja ei olisi ollut käytössä, olisi Suomesta ja maailmalta ollut saatavilla runsasti seurantatietoja tekoaltaiden vedenlaadusta pitkiltäkin aikajaksoilta. Tekoaltaita maailmassa on tuhansittain, myös havumetsä- ja suoalueilla, joten vastaavanlaisesta altaasta kuin Kollaja, olisi todennäköisesti löytynyt vertailutietoja.

Luonnonuoma ja järvialueet

Aittojärveen varsinkin ensimmäisinä vuosina tulevaa kiintoainekuormitusta ei ole arvioitu. Aittojärven – Pudasjärven alueen maaperä on hienojakoista ja eroosioherkkää hiekkaa, silttiä ja savea. Alivesikorkeuksien nostaminen lisää rantaeroosiota koko Pudasjärven – Aittojärven alueella ja lisäisi aineiden kulkeutumista koko alapuoliseen vesistöön.

Selostuksessa on väitetty että Pudasjärven, Tuulijärven ja Naisjärven vesitilavuuden kasvusta olisi pelkkää hyvää järvien vedenlaadulle. Pudasjärven kesävedenkorkeuden nostamisella ja yleensä sen merkittävällä vedenvaihtelun pienentymisellä olisi negatiivisia vaikutuksia Pudasjärven lisäksi myös Ontamo-, Tuuli- ja Iso-Kaakkurijärvien vedenlaatuun. Nykyisessä tilanteessa em. järvien vesipinta vaihtelee Pudasjärven vedenpinnan mukaan (pumppu – ilmiö). Samoin kävisi myös Naisjärvellä, jossa sen nykyinen vedenlaatu on täysin riippuvainen Iijoen pääuoman vedenpinnan korkeuksista ja vaihteluista. Järvien vedenvaihtuvuus ja purkautumisnopeus hidastuisi ja vedenlaatu heikkenisi. Suvantojen pohjakohoumat, virtaaman vähentyminen ja tulvien poisjääminen aiheuttaisivat vedenkorkeuksien vaihtelun merkittävän pienentymisen, joka heikentäisi Naisjärven vedenlaatua ja kiihdyttäisi umpeenkasvua. Vedenpinnan nostaminen saattaisi merkittävästi huonontaa myös järvien talviaikaista happitilannetta, kun hajotustoiminta ranta-alueilla kasvaisi.

Luonnonuoman vedenlaatu ja sen käyttökelpoisuus laskisi huomattavasti nykyisestä. Virtaaman hidastuminen ja tulvien poisjääminen johtaisi nopeasti putaiden umpeenkasvuun. Aineiden normaali kulkeutuminen, laskeutuminen ja kasautuminen jokivesistössä lakkaisi tai heikkenisi. Keväällä liian pieneksi jäävien tulvien yläpuolelta vesistöä tuoma kiintoaine ja ravinteet eivät pääsisi laskeutumaan sen luontaisille tulva-alueille jokivarren niityille ja tulvametsiin, vaan laskeutuisi uoman suvantoihin ja putaisiin. Kosket ovat joen keuhkot ja tulvarannat sen maksa. Hankkeen myötä luonnonuoman ja putaiden toiminta alkaisi muistuttaa keuhkoahtauma- ja maksakirroosi – potilaan tilaa.

Mertajoen merkitystä Siuruanjoen vedenlaadulle on selostuksessa vähätelty. On huomioitava, että huolimatta turvetuotannon kuormituksesta, Mertajoki tuo nykyisin Siuruanjokeen paljon pohjavesiä. Näistä lähdepitoisista vesistä huomattava osa jäisi altaan alle ja virtaisivat Iijoen suuntaan. Sillä olisi huomattava merkitys Siuruanjoen vedenlaadulle ja lämpötaloudelle, varsinkin kuivina ja lämpiminä kausina, joita tulevaisuudessa on odotettavissa. Koska laskelmat Mertajoen virtaaman pienentymisestä on selostuksessa tehty virheellisesti, on Mertajoen merkitys Siuruanjoen virtaamiin huomattavasti selostuksessa arvioitua suurempi. Lisäsi selostuksessa on Mertajoen nykyinen vedenlaatuluokitus arvioitu väärin: arvoilla fosfori 34 ug/l ja klorofylli 4,4 ug/l Mertajoki ei ole luokassa rehevä, kuten selostuksessa väitetään, vaan luokitus on lievästi rehevä.

Iijoen alaosa ja merialue

Vedenlaatuvaikutukset olisivat huomattavat joen alaosalla ja merialueella. Alaosan luonnonuomien virtaama vähenisi ja kevättulvien puhdistava vaikutus heikkenisi. Kiintoainetta kulkeutuisi yläjuoksulta ja altaasta, mutta sitä ei poistuisi tai laskeutuisi / lajittuisi normaalisti. Pitkällä aikavälillä uomien ruoppaus olisi ainoa keino pitää niiden käyttökelpoisuutta yllä. Talvella mitätön virtaama joen alaosan patoaltailla ja luonnonuomissa vähentäisi huomattavasti myös veden happipitoisuutta, kun Kipinän alueen luonnonuoman koskien vettä hapettava vaikutus vähenisi. Näitä selostuksessa ei ole huomioitu.

Jokisuun merialueen vedenlaadun mallinnuksissa laskennat on tehty vuosien 4 – 15 kuormitusarvoilla, vaikka suurimmat haitat olisivat ensimmäisinä vuosina. Mallinnukset olisi pitänyt esittää kuten tekoaltaan mallinnuksissa, eli altaan rakentamisesta vuosien 1- 3 sekä 4 – 15 kuormitusarvoilla.

Tekoaltaan alapuolisen Iijoen vedenlaatumallinnuksissa (s. 96) on käytetty heinäkuun virtaamien sekoitussuhteina VE1:ssä luonnonuoma 98 m3/s (= lähellä nykyistä keskivirtaama heinäkuussa) ja tekoallas 28 m3/s ja VE2:ssa luonnonuoma 72 m3/s ja tekoallas 6 m3/s, vaikka tilanne ei vastaisi todellisuutta. Todellinen tilanne rakennettuna olisi sekoitussuhteissa luonnonuoma max. 50 m3/s ja tekoallas vuorokauden ajankohdasta riippuen 0 – 250 m3/s (käytännössä esim. yöllä 0 m3/s ja päivällä 250 m3/s). Koska luonnonuoman virtaamat (72 – 98 m3/s) on arvioitu jopa kaksinkertaiseksi, olisivat mallinnusten kuormitustulokset todellisella 50 m3/s virtaamalla laskettuna olleet huomattavasti korkeammat. Laskennassa on siten tapahtunut selvä virhe.


Vaikutukset alueen hydrologiaan

Hankkeella olisi merkittävät negatiiviset vaikutukset koko alueen jokien ja järvien hydrologiaan. Suurelle joelle luontainen aineiden ja ravinteiden kuljetuskyky, aineiden kasautuminen ja laskeutuminen ja sitä kautta puhdistuskyky heikkenisi oleellisesti. Joki lakkaisi toimimasta normaalisti. Pudasjärven vedenpinnan vaihtelu vähenisi nykyisestä 4,5 metristä 2,8 metriin. Kevättulvan alkaminen siirtyisi myöhemmäksi ja heikkenisi. Kesätulvan kesto sen sijaan jatkuisi pitempään. Luonnonuoman alueella kevättulva jäisi kokonaan pois tai heikkenisi merkittävästi nykyisestä. Talvivirtaama laskisi alle kuudesosaan ja kesävirtaama alle puoleen nykyisestä. Alaosalla virtaamien äärevyys kasvaisi, kun altaan vuorokausisäännöstely sahaisi 0 – 250 m3/s välillä. Kevättulvien puhdistava vaikutus alaosan luonnonuomissa lakkaisi. Livojoen virtaama käännettäisiin kokonaan altaan kautta kulkevaksi. Aitojärven luonnontilaisuus ja samalla sen kaikki luontoarvot häviäisivät ja järvestä tulisi pelkkä patokanava. Tekoaltaan vedenpinta vaihtelisi 10 metrin säännöstelyvälillä ja olisi alhaisimmalla vedenpinnan tasolla alle viidesosan (850 ha) koko pinta-alasta (4 900 ha). Tekoaltaan alle jäisi kymmenittäin luonnontilaisia puroja, lampia, järviä ja lähteitä. Mertajoen yläosa kymmenine koskinen jäisi altaan alle ja alaosan virtaama heikkenisi merkittävästi.

Hankkeella olisi vaikutuksia myös vesistöalueen yläosalla olevien Koston- ja Irnijärvien säännöstelyyn ja vedenpintoihin ja sitä kautta Iijoen ylä- ja keskiosien virtaamiin. Selostuksessa on väitetty, että hankkeella ei olisi niihin vaikutusta, mutta muistellaanpa menneitä: PVO Vesivoima Oy:n ympäristönhoitopäällikkö Aaro Horsma kertoi keväällä 2008 Koillissanomissa Irnijärven säännöstelyn yhteistyöryhmän maastokatselmuksesta tehdyssä jutussa, että Kollajan tekoaltaalla olisi ”myönteisiä” vaikutuksia myös Irni- ja Kostonjärven säännöstelyyn ja vedenpintoihin ja monet nykyiset ”ongelmat” poistuisivat. Selostuksessa olisi pitänyt arvioida myös näiden järvien säännöstelyn muutokset, koska on selvää, että niin myös kävisi.

Hydrologiset muutokset vaikuttaisivat laajalla alueella negatiivisesti järvien ja jokien vedenlaatuun, kalastoon, kasvillisuuteen, pohjaeläimiin, lämpöolosuhteisiin, jääolosuhteisiin, vaikeuttaisi vesillä liikkumista, aiheuttaisi tappioita metsänkasvulle, lisäisi järvien ja putaiden umpeenkasvua jne. Lisäksi hanke aiheuttaisi todellisen tulvariskin Pudasjärven – Aittojärven alueella sekä luonnonuoman alueella. Hankkeen vesistöjärjestelyt olisivat erittäin monimutkaiset ja vaikeasti hallittavissa, varsinkin poikkeuksellisissa tulvatilanteissa. Järjestelmän hallittavuutta poikkeustilanteissa ei ole selostuksessa mitenkään arvioitu, vaikka sitä arviointiohjelmassa annetuissa lausunnoissa esitettiin tehtäväksi.

Hankkeen kriittisimmät kohdat koskevat luonnonuomaa ja Aittojärven aluetta, jossa vesi joutuisi virtaamaan pitkiä matkoja (lähes 10 km) erittäin tasaisella ja vähän viettävällä alueella. Lisäksi sen luontaista tulva-aluetta kavennettaisiin kanavien ja patopenkereiden avulla huomattavasti nykyistä kapeammalle alueelle. Vesi on VE 1:ssä suunniteltu johdettavaksi altaaseen Aittojärven kautta kaivettavien kanavien avulla. Maapinnan taso on yläkanavan alueella noin 109,5 metriä mpy. Kanavan syvyyttä ei ole selostuksessa kerrottu eikä rakenteiden ja pohja- sekä vesipintojen pituusleikkauksia ole esitetty, mutta vetääkseen suunnitellun maksimivirtaaman 550 m3/s, on sen syvyyden oltava tasaiselle ja vähän viettävälle maalle rakennettuna noin 8 metriä. Kanavan pohjaleveydeksi on suunniteltu noin 50 metriä ja yläosan 80 – 100 metriä. Luiskien kaltevuus on 1:2. Näillä arvoilla kanavan syvyys olisi noin 10 m. Esimerkiksi 2 m/s virtausnopeudella, kanavan syvyyden on oltava vähintään 4 - 5 metriä syvä vetääkseen em. vesimäärän. On erittäin kyseenalaista, voidaanko edellä mainittua virtausnopeutta alueella saavuttaa, koska jo 1 m/s vastaisi melko jyrkän kosken virtausnopeutta. Siinä tapauksessa kanavan syvyyden pitäisi olla vähintään noin 8 - 10 m, joka vaikuttaa todennäköiseltä, koska myös Iijoen pohjankorkeus lienee säätöpadon kohdalla noin 100 - 102 m mpy (kuvan 5-13 tietojen perusteella). Myös Livojoen alaosalla saattaisi olla tarvetta syventää uomaa nykyisestä huomattavasti. Uoma on Livojoen alaosalla paikoin erittäin hiekkainen ja virtaus meanderoi liikkuvien hiekkasärkkien lomassa kapeana. Aittojärven vesipinta on Iijoen ja Pudasjärven vesipintaa korkeammalla ja vettä jouduttaisiin juoksuttamaan ylävirtaan. Myös Aittojärven pohjan korkeus on todennäköisesti huomattavasti korkeammalla kuin esim. Iijoen, Livojoen tai suunnitellun kanavan. Selostuksessa tosin ei ole esitetty tarkkoja lukuja pohjien korkeuksista ja niiden eroista. Aittojärven (vesipinta +108,2 m mpy) keskisyvyys on alle 1 metriä, eli pohjankorkeus on noin +107,0 m mpy. Ero Iijoen, Livojoen sekä suunnitellun kanavan ja Aittojärven pohjan välillä olisi siten noin 5 – 7,5 metriä. Pohjien korkeusero olisi samaa luokkaa myös Aittojärven ja tekoaltaaseen lähtevän alakanavan suulla. Aittojärveen johtavan kanavan suurimmaksi mahdolliseksi virtaaman vetokyvyksi on arvioitu 550 m3/s, joten Aittojärven pohjaeroosio olisi huomattavaa, kuten ”Vaikutukset vedenlaatuun” osassa perustelimme. Iijoki – selvityksessä (1985) oli Aittojärven kanavien suualueille suunniteltu tehtäväksi ruoppauksia noin 50 000 m3:n verran. Ruoppausten tarkoituksena lienee tuolloin ollut virtaamien parantaminen kanavien suilla. Loppujen pohjamutien lienee jo tuolloin ollut tarkoitus ”ruopata” konetyötä huomattavasti halvemmalla tavalla eli virtaavan veden avulla alapuoliseen vesistöön.

Selostuksessa ei ole kerrottu juuri mitään Aittojärven säännöstelystä ja vesipintojen korkeudesta. Selostuksessa ei ole arvioitu, mikä olisi Aittojärven vedenpinta kyseisellä 550 m3/s virtaamalla, varsinkin kun otetaan huomioon, että sen nykyinen pohja on korkeudessa noin 107,0 m mpy ja järven kapein kohta on noin 600 m.

Luonnonuoman alueella suurtulvan riski kasvaa nykyisestä varsinkin VE1:ssä. Luonnonuomaan on suunniteltu 2 pohjakohoumaa. Niistä ei ole selostuksessa esitetty tarkempia suunnitelmia, joten kritiikki niitä kohtaan joudutaan tekemään hieman hatarien tietojen pohjalla. Kuvassa 5-13 on joitakin tietoja pohjakohouman korkeudesta pohjasta pintaan ja niiden harjakorkeus. Samoin kuvissa on esitetty millainen vedenkorkeus suvannoilla olisi eri virtaamilla. Kyseessä on mallinnukseen perustuvasta arviosta, myös kuvassa esitetyn huippuvirtaaman 1060 m3/s osalta. Kuvassa on selvä virhe pohjakohoumien harjakorkeuden osalta, jossa ne on esitetty kapean veneuoman / alivirtaama-aukon korkuisena (+103,50 m & +104,25 m). Korkeus olisi pitänyt esittää todellisena harjakorkeutena (+104,25 m & +104,35 m), joka vastaisi pohjakohoumien todellista purkautumiskykyä ja vesipintojen korkeuksia esimerkiksi virtaamalla 580 m3/s. Pohjakohoumista on selostuksessa sanottu, että ne ovat kesäaikaan kauttaaltaan veden peitossa ja pitävät suvantojen vesipinnat 50 m3/s virtaamalla noin metrin nykyistä 100 m3/s virtaamaa korkeammalla. Talvitilanteessakaan 15 m3/s virtaamalla vesipinta ei paljon laskisi kesätilanteesta, joten kovin leveitä veneaukot pohjakohoumissa eivät voi olla ja siten vesipinnan korkeuden määrää keskimääräinen harjakorkeus. Kuvassa 5-13 olisi pitänyt esittää vertailun vuoksi myös vedenpinnan korkeudet nykyisessä tilanteessa virtaamalla 580 m3/s ja virtaamalla 50 m3/s. Ilmeisesti ne on jätetty kuvasta pois sen takia, että suunnitelman mahdollinen tulvariski jäisi huomaamatta. Kyse on tärkeän asian pimittämisestä. Jos pohjan nykyistä korkeutta nostettaisiin Revonniemessä 3,5 metriä ja Myllysaaren kohdalla 3 metriä, saattaisivat vesipintojen korkeudet jo virtaamalla 580 m3/s olla selvästi kuvassa esitettyjä korkeammalla ja aiheuttaa selvän tulvariskin.

Kuvan 5-13 mukaan vesipinta 50 m3/s virtaamalla olisi Kollajan jälkeen noin metrin nykyistä 100 m3 kuution virtaamaa korkeammalla, kun huomioidaan kuvassa esiintyvä pohjakohoumien harjakorkeuksien virhe. Jatkuvasti korkealla oleva vesi aiheuttaisi suvannoilla vettymishaittoja rakennuksille. Sama tilanne olisi Pudasjärven - Aittojärven alueella, jossa kesä- ja talvivesipintojen pysyvä noin 1 metrin nostaminen vain lisäisi rakentamiskelvottomien maiden määrää, joten selostuksen väite ”tonttien ja kiinteistöjen arvonnoususta ja kehittämisedellytysten paranemisesta” on perusteeton.

Petäjäkankaan – tekoaltaan välisen kanavan teknisiä tietoja (maksimi virtaama, leveys, syvyystiedot ja kanavan alku- ja loppuosan korkeustietoja, pituusleikkausta ym.) ei ole selostuksessa kerrottu, joka haittaa altaan täyttymisen ja kanavan toimivuuden arviointia. Kanava olisi noin 8 km pitkä. Jos kanava olisi 100 m leveä ja vähintään 8 syvä, olisi pelkästään kaivumassojen määrä kanavasta noin 6,0 milj. m3. Mainittakoon, että Iijoen alueen jokien uittoperkaukset olivat koko vesistöalueella noin 1 milj. m3. Suunnitelmassa ei ole mitään arviota siitä, mihin kaivumassat alueella sijoitettaisiin.

Altaasta ei ole selostuksessa syvyyskarttaa ja altaan tilavuustietoja eri veden korkeuksilla. Näin oleellisen tiedon puuttuminen selvityksestä on varsin erikoista. Altaan täyttymisen ja vedenkorkeuden muutoksia eri virtaamilla on mahdollisimman vaikea arvioida.

Suunnitellun Petäjäkankaan kanavan maksimivirtaama lienee sijoituksesta ja alueen maanpinnan korkeuksista johtuen hyvin alhainen. Kartalta mitattuna ja selostuksen luonnonuoman pohjankorkeustietojen perusteella kanavan putouskorkeus on vain noin 3,5 m kahdeksan kilometrin matkalla. Altaan tilavuus on verrattain pieni (250 milj. m3) ja vesitysratkaisu maaston korkeuseroista johtuen tehoton. Se täyttyisi (jouduttaisiin täyttämään) jo tulvan alkuvaiheessa puoleen tilavuudestaan; 300 m3/s virtaamalla alle kymmenessä vuorokaudessa. Tämä olisi saavutettu useimpina vuosina jo toukokuun alkuun mennessä, jolloin varsinainen tulva normaalisti vasta alkaa. 600 m3/s virtaamalla lopputilavuus altaasta täyttyisi parissa – kolmessa päivässä ja kanavan vetokyky pienenisi jatkuvasti altaan täyttyessä. Pudasjärven vesipinta olisi tällöin +110 m mpy ja mahdollinen tulvahuippu vasta alkamassa. Altaaseen virtaama suljetaan ja luonnonuomaan voi virrata vielä > 600 m3/s, joten pohjakohoumista on mielestämme VE2:ssa aivan aiheesta luovuttu, koska ne aiheuttaisivat luonnonuoman alueella erittäin suuren tulvariskin, kuten VE1:ssäkin.

Virtaamien hallittavuus luonnonuoman ja tekoaltaan välillä sekä järvien vesipintojen korkeuksissa olisi todennäköisesti hankalaa, koska kyse poikkeuksellisen loivasti laskevasta alueesta, ei yksittäisestä patoaltaasta. Virtausnopeudet eivät ole loivasti laskevilla suvannoilla kovin suuria. Tulvariski on olemassa, jos kevättulva olisi poikkeuksellisen suuri (Pudasjärvellä > 1 000 m3/s.) tai tulvapiikki tulisi useana pulssina, kuten monena keväänä on käynyt. Allas täytettäisiin ensimmäisen tulvapiikin sattuessa huhti – toukokuun vaihteessa. Varsinaisen tulvan määrää alueella myöhemmin sulavan Taivalkosken, Posion, Kuusamon alueen sekä Näljängän -reitin yläosien lumitilanne ja sademäärä, kuten selostuksessakin on arvioitu. Jos vesistöalueen lumet sulavat nopeasti ja sataa rankasti, voi varsinaisen tulvapiikin virtaama hyvinkin olla >800 m3/s. Selostuksessa olisi pitänyt selvittää, kuinka paljon täytenä oleva allas siinä tapauksessa jaksaisi vetää. Altaan vesipinta ei välttämättä laskisi niin nopeasti kuin esim. Aittojärven vesipinta nousisi 550 m3/s virtaamalla. Jos Aittojärvi ei jaksaisi vetää kuin pienen osan virtaamasta, suurin osa virtaamasta jouduttaisiin juoksuttamaan luonnonuomaan, jossa pohjakohoumat nostaisivat vesipintoja huomattavasti nykyisestä. Myöhään syksylläkin voisi tulevaisuudessa olla vastaavanlaisia tulvia, jos paksu lumikerros sulaisi vesisateella maan jo ollessa roudassa, kuten vuonna 2006 kävi. Miten kävisi, jos tulvapiikin ollessa huipussaan, allas olisi täynnä ja joki kuljettaisi lisäksi lumisateen ja pakkasten aiheuttama suppoa, joka tarttuisi pohjakohoumiin hidastaen niiden purkautumiskykyä?

Selostuksessa on arvioitu, että Mertajoen keskivirtaama pienenisi vain altaan alle jäävän valuma-alueen maa-alan (49 km2) verran. Keskivirtaaman laskemisessa on käytetty keskivaluntaa 11,8 l/s/km2. Keskivirtaaman on arvioitu laskevan 2 m3/s ? 1,4 m3/s. Laskelmaa sopii epäillä: keskivalunta ei ole pätevä laskentatapa tässä tapauksessa, kun se olisi voitu tehdä suoriin mittauksiin perustuen. Mertajoen virtaamia on mitattu ainoastaan v. 2008 keväällä, mikä on suuri puute arvioitaessa Mertajoen merkitystä Siuruanjoelle. Virtaamia olisi pitänyt mitata myös alivirtaama-aikaan. Mittauspisteet on esitetty selostuksen kuvassa 5-7. Saarikosken virtaamapiste kuvannee kohtalaisen hyvin virtaamatilannetta Ukonkankaan – Vengasvaaran tien sillan kohdalla. Sen pisteen (13,9 m3/s) ja jokisuun (14,9 m3/s) välillä on virtaamaero ainoastaan 1 m3/s eli Mertajoen virtaamasta suurin osa koostunee yläosan valuma-alueesta. Altaan valuma-alueen merkitys Mertajoen virtaamiin olisi ollut arvioitavissa kohtalaisen, mutta Vengasojan virtaamatieto on pimitetty. Ilmeisesti Vengasojan virtaama on ollut niin pieni, ettei sitä ole haluttu kertoa. Jotakin altaan puoleisten valuma-alueiden merkityksestä Mertajoen virtaamiin kuitenkin kertoo se, että selostuksen sivulla 119 on arvioitu Mertajoen virtaaman olevan altaan vaikutuksesta kuivimpina aikoina lähellä nollaa. Joen alaosan kuivumisella arvioidaan kuitenkin olevan vain ”lieviä” vaikutuksia.

Livojoen virtaamia ja merkitystä Iijoen virtaamiin on arvioitu Hanhikosken mittauspisteen tietojen perusteella. Mittauspiste sijaitsee parikymmentä kilometriä Livojoen suulta ylävirtaan, joten selostuksessa käytetyt virtaamatiedot ovat jokisuun todellisia virtaamia pienempiä. Virtaamista puuttuu muun muassa suuri Aintionojan valuma-alue. Merkitystä asialla on, kun arvioidaan Livojoen virtaaman poisjäännin vaikutuksia Iijoen luonnonuoman virtaamaan. Selostuksessa tuo asia olisi voitu korjata lähemmäksi oikeata käyttämällä Livojoen alaosan valuma-alueen eri vuodenaikojen keskimääräisiä valuntoja.

Putaiden tulvavirtaamia keväällä ei ole arvioitu. Taulukossa 5-4 on mittausaika heinä- ja elokuussa, mikä ei kerro vuoden 2008 vesikesästä huolimatta mitään putaiden virtaamista keväällä.

Sivulla 77 on selostuksessa väitetty, että ”järvisyysprosentti tarkoittaa käytännössä sitä, että joen virtaamavaihtelut noudattavat samankaltaista rytmiä”. Virtaamavaihteluihin vaikuttavat usein järvisyysprosenttia enemmän alueen korkeuserot, pinnanmuodot, maaperä, maankäyttö jne., joten kuvalla 5-11 ja siitä tehdyillä johtopäätöksillä ei ole mitään käyttöarvoa.

Selostuksen tekijöillä on ”unohtunut” tärkeä asia virtaamia ja niissä menneinä vuosikymmeninä tapahtuneita muutoksia arvioidessaan, että Iijoen kevät- ja kesävirtaamiin vaikutti suuresti aina vuoteen 1987 saakka voimatalouden säännöstelyn lisäksi myös veden säännöstely uittoa varten. Sen suhteen on tehty, ehkä tietoisesti, hankkeen kannalta mieluisia johtopäätöksiä. Tämä käy esiin esimerkiksi Pudasjärven Natura – arvioinnissa, jossa nykyistä kesävesipinnan laskemista on verrattu 1960- ja -70 – lukuihin. Pudasjärven nykyisen kesävedenpinnan keskimäärin 2 – 3 viikkoa aikaisempi laskeminen on selitetty johtuneen ilmaston lämpenemisestä.


Vaikutukset pohjavesiin

Hankkeen vaikutukset alueen pohjavesiin ja – olosuhteisiin tulisivat olemaan huomattavat. Hankkeen selostuksessa ei ole tehty riittäviä tutkimuksia allasalueen pohjavesiolosuhteissa. Välittömästi altaan keskelle tai sen vaikutusalueelle rajautuisi 3 merkittävää pohjavesialuekokonaisuutta: Pyöriämaa – Jyskynkankaan, Sainselän ja Vengasvaaran – Ukonkankaan pohjavesi- ja harjualueet. Hankkeella olisi altaan pinnankorkeuksien ja pohjavesikorkeuksien mukaan vaikutuksia myös osaan Siliäkankaan pohjavesialueesta. Harjujen korkeimmat kohdat ovat noin +120 - 125 m mpy ja altaan vedenkorkeus olisi korkeimmillaan noin +109 m mpy. Altaan huonolla vedenlaadulla olisi jo varsin lyhyessä ajassa merkittäviä vaikutuksia pohjaveden laatuun. Käytännössä allas pilaisi pohjavedet ja estäisi niiden mahdollisen käytön tulevaisuudessa.

Venkaan lähteen valuma-aluetta ei ole selvitetty, vaikka selostuksessa on sivulla 337 väitetty, että lähteen pohjavesiolosuhteet tunnetaan hyvin. Alueen avolähteiden kartoituksessakin on tyydytty ainoastaan valmiina oleviin maastotietokantoihin ja – karttoihin, vaikka niihin ei ole merkitty kuin pieni osa lähteistä. Alueelta on kuitenkin helposti löydettävissä lukuisia lähteitä, joita selostuksen kuvassa 6-18 ei ole esitetty. Venkaan lähteen virtaamatietoja on mitattu vain kerran ja niitä on verrattu 1980 – luvun virtaamatietoihin. Vertailua mittausajankohtana muihin pohjavesien pintoihin ei ole tehty, vaikka tietoa niistä olisi ollut helposti saatavilla. Tiedolla olisi ollut merkitystä Venkaan lähteen 1980 – luvulla tehtyjen mittausten (3 200 m3/d) ja 9.9.2008 mitatun virtaaman (5 098 m3/d) virtaamaerojen arvioinnissa.


Vaikutukset Venkaan lähteen Natura -alueeseen

Selostuksessa on vähätelty hankkeen mahdollisia vaikutuksia Venkaan lähteelle ja arveltu, ettei Ukonkankaalla ole suuria vaikutuksia Venkaan lähteen virtaamiin. Kuvista 7-14 ja 6-18 voi tehdä toisenlaisen johtopäätöksen: Ukonkankaan tärkein purkupiste on Venkaan lähde, eikä Ukonkankaan suurella harju- / pohjavesimuodostelmalla ole muita avolähteitä. Tihkupinnat harjun eteläpuolella ja Mertajoen varressa tuskin ovat suuren pohjavesialueen merkittävimmät purkupisteet. Venkaan luonnontilaisuus muuttuisi merkittävästi hankkeen myötä, jos Ukonkankangas olisi osa altaan patorakennetta ja sen vieressä olisi suurimman osan vuotta 5 – 10 metriä korkea vesipatsas. Sillä olisi negatiivisia vaikutuksia Venkaan lähteen veden laatuun ja virtaamiin ja sitä kautta myös kasvillisuuteen.

Haitta olisi selostuksen mukaan estettävissä Ukonkankaan ja tekoaltaan väliin tehtävällä rakenteella, joka estäisi tekojärven veden imeytymisen harjuun. Rakenne voidaan selostuksen mukaan suunnitella myöhemmin tehtävien tarkempien maaperä- ja pohjavesitutkimusten jälkeen. Tutkimukset niistä olisi pitänyt tehdä Natura- ja pohjavesialueen kyseessä ollessa jo YVA-selostukseen. Tuskin muutenkaan olisi mahdollista tehdä Ukonkankaaseen mitään sellaista rakennetta, ettei tekoaltaan vesi pääsisi siihen vaikuttamaan ja sitä pilaamaan. Samanlaiseen väistelyyn selostuksessa on syyllistytty monissa muissakin asioissa. Kun ei ole selvitetty tai selvityksillä ei ole saatu / voida saada hankkeen kannalta ”mieluisia” tuloksia, jätetään asia selvittämättä tai kuitataan asian vaativan lisäselvityksiä hankkeen mahdollisesti edetessä.


Vaikutukset Kärppäsuon - Räinänsuon Natura -alueeseen

Hankkeella saattaisi olla vaikutuksia myös Kärppäsuon – Räinänsuon Natura – alueen itäosiin, vaikka altaan ja suojelualueen välinen matka on 2 kilometriä. Asiaa on vaikea arvioida, koska alueen pohjavesiolosuhteista ei ole tehty tutkimuksia ja maaperäolosuhteetkin on huonosti selostettu.

Kärppäsuon – Räinänsuon Natura – alue kuuluu lähes kokonaan Vengasojan valuma-alueeseen. Alueen vedet purkautuvat Vengasjärven, Alajärven, Vengasojan sekä Puronlatvasuon ja Kärppäsuon kautta koillissuuntaan kohti Mertajokea. Haittoja saattaisi ilmetä, jos alueen pohjavesipinnat nousisivat purkautumisalueella merkittävästi. Merkittävä vedenpinnan nousu saattaisi olla mahdollista Vengasjärven – Kärppäsuon alueella, joka on tasossa +107 m. Aaltaan vedenkorkeus (+110 m) ja siitä purkautuvat suotovedet voisivat nostaa pohjavesipintoja alueella, jos maaperä on vettä hyvin johtava.


Vaikutukset Pudasjärven Natura -alueeseen

Hankkeella olisi merkittävä vaikutus Pudasjärven vedenpinnan korkeuksiin ja siten myös suiston Natura – alueelle. Pudasjärven nykyisen vesipinnan vaihtelu pienenisi 4,5 metristä 2,8 metriin. Hankkeen myötä kevättulvan maksimikorkeus ”leikkautuisi” +110 m ja kesäajan alivesipinta olisi +107,2. Natura-alueelle tärkeä ali- ja ylivesipintojen vaihtelu jäisi pois hankkeen toteutuessa.

Selostuksen Natura-arvioinnissa on keskitytty hankkeen sille mahdollisesti aiheuttamien haittojen arvioinnin sijaan enemmänkin hakemaan perusteluja sille, miksi ”lintu- ja kasvillisuuslajiston edustavuudeltaan heikentyneen” alueen säännöstelyn muuttamisella ei menetettäisi mitään. Pudasjärven vedenkorkeuksien ”sahaamista” on arvioinnissa analysoitu, kuin kyseessä olisi joku luonnoton asia, joka tulee säännöstelyllä eliminoida suiston ”pelastamiseksi”.

Selostuksessa väitetään, että Pudasjärvellä ei ole kesätulvia. Kirjoittajan käsitys tulvakorkeuden rajasta ei tekstistä ilmennyt, mutta jos (kesä)tulvan mittana käytetään keskivedenkorkeuden ylittymistä tiettynä ajankohtana, on Pudasjärvellä tämän tästä ja lähes kaikkina vuodenaikoina lyhytkestoisia tulvia. Samoin on laita, tosin harvemmin, jos tarkastellaan keskiylivedenkorkeuden ylityksiä. Selostuksen mukaan vesipinta on Pudasjärvessä laskenut 50 vuoden aikana 43 vuotena tason +107,0 m alle ja kaikkina vuosina hankkeessa suunnitellun alivesipinnan tason +107,2 m alle.

Suistoalueen tulvaniittyjen ja – metsien sekä Pudasjärven kiinteästi yhteydessä olevien järvien elinehto on joen jatkuvasti vaihtuvat virtaamat ja vedenpinnan tasot. Alueen nykyinen kehitys hiekkasärkistä tulvaniityiksi näkyy Pudasjärvessä mm. Kirkko- ja Hietajoen rikkonaisilla suualueilla. Vastaavasti toisessa ääripäässä lehtipuuvaltaiset tulvametsät muuttuvat hiljalleen kasvillisuudeltaan lähemmäksi lehtoja, kun alueelle kasautuneen / laskeutuneen maannoksen korkeus ylittää keskiyliveden pinnan tason. Vedenvaihtelun pieneneminen heikentäisi aineiden kulkeutumista ja kasautumista alueella ja siten hidastaisi merkittävästi alueen luontaista sukkessiokehitystä ja mosaiikkimaisuutta. Kesäveden korkeuden nostaminen hidastaisi virtaamia suistoalueen putaissa, jolloin aineiden laskeutuminen ja kasautuminen tapahtuisi jo suistoalueen keskialueelle. Kevättulvan madaltuminen vähentäisi korkeimmille alueille laskeutuvan ravinteikkaan kiintoaineen laskeutumista ja heikentäisi niiden kulkeutumista suistoalueen jokisuille. Kesäaikaisen vedenpinnan nostaminen hidastaisi kasvillisuuden muodostumista hiekkasärkille, jotka ovat hitaassa vaiheessa kehittymässä tulvaniityiksi ja heikentäisi niiden kykyä sitoa kiintoainetta seuraavana keväänä ja ne olisivat myös alttiimpia paikallisten virtaamamuutosten (esim. jääolosuhteet, suppo) aiheuttamille eroosiovaikutuksille. Pudasjärven vedenpinnan nostaminen (+108,2 m) syksyllä ennen jäätymistä, nostaisi nykyistä 50 vuoden keskimääräistä jäätymisajankohdan (2.11.) vesipintaa (+107,4 m) lähes metrillä ja lisäisi siten merkittävästi myös jäiden aiheuttamaa rantaeroosiota suistoalueella.


Kasvillisuusselvitykset

Vesikasvillisuus

Vesikasvillisuusselvitykset, tulosten esittely sekä hankkeen mahdolliset vaikutukset niihin on arvioitu puutteellisesti. Vesikasvillisuutta on selvitetty luonnonuoman suvannoilla ja putailla kasvilinjoilla (24 kpl) elokuussa 2008. Koskien ja virtojen pohjakasvillisuusselvitystä ei ole tehty, mikä on merkittävä puute. Vesikasvilajien lisäksi olisi pitänyt selvittää koski- ja virta-alueiden pohjakasvien peittävyys eri syvyyksillä, jonka perusteella olisi voitu arvioida talvi- ja kesäaikaisen veden vähenemisen vaikutukset niihin. Luonnonuoman järvialueiden kasvillisuudesta on tehty ainoastaan ”yleispiirteinen” maastokatselmus kesällä 2007, jolloin on muun muassa kartoitettu kasvillisuuden määrää ja mahdollista rehevöitymiskehitystä. Selostuksessa ei ole tarkemmin mainittu järvien nimiä eikä kasvillisuusselvityksen tuloksia ole järvikohtaisesti eritelty. Lajisto on lueteltu melko yleisellä tasolla (esim. sarat). Pudasjärven osalta kasvillisuusselvitystä ei ole tehty, eikä sen kasvillisuudesta ole esitetty edes aikaisemmin tehtyjen selvitysten tuloksia. Tekoaltaan alueen purojen, Mertajoen, lampien ja järvien vesikasvillisuudesta ei myöskään ole tehty mitään selvitystä.

Maa-alueiden kasvillisuusselvitykset

Maa-alueiden kasvillisuusselvitykset ovat erittäin puutteellisia, koska mm. maastokäynteihin perustuvia kasvillisuusselvityksiä ei ole tehty. Arvioinnin epävarmuuksien kohdassa (14.4) tekijät myöntävät, että tiedot uhanalaisten kasvi- ja eliölajien esiintymisestä hankealueella ovat ”vähäiset, puutteelliset ja osittain vanhentuneet”, mutta eivät kehtaa selitellä saamattomuuttaan niiden selvittämiseksi. Tekoallasalueen suureen kokoon vetoaminen on hankkeen luonne huomioon ottaen perusteeton. Kahdessa vuodessa olisi ollut aikaa tehdä edes jonkinlaisia lisäinventointeja ja vanhojen tietojen päivityksiä.

Tekoaltaan kasvillisuutta on selvitetty vain Metsähallituksen kuviotietojen perusteella ja Iijoki – selvityksen vanhojen tietojen perusteella. Selostuksessa kyllä väitetään, että olemassa olevaa aineistoa on täydennetty maastokäynnein, joita olisi tehty ”useita kertoja” vuosien 2007 ja 2008 aikana. Mitään tuloksia näistä maastokäynneistä ei kuitenkaan ole selostuksessa esitetty. Esimerkiksi kuva 6-13 huomionarvoisista elinympäristöistä on tehty puutteellisten ja vanhentuneiden Metsähallituksen kuviotietojen perusteella. Alueen ”huomionarvoisista elinympäristöistä” kuva ei kerro mitään, koska edes metsälakikohteita ei ole kuvassa esitetty. Kuviotiedot olisi pitänyt maastoinventointien perusteella päivittää.

Tekoaltaan alueen yksityismailta ei ole tehty lainkaan kasvillisuusselvityksiä, vaikka muun muassa aikaisemmat havainnot uhanalaisista kaitakämmekästä ja velttosarasta on tehty yksityismailla. Iijoki – selvityksen mukaan Kollajan alueella on tavattu (T. Ulvisen vuonna 1983 laatiman luettelon ”Oulun läänin ja Lapin läänin eteläosan uhanalaisista kasveista” mukaan) velttosaran ja kaitakämmekkään lisäksi ainakin pitkäsara, lapinsara, aapasara ja kurjenmiekka.


Linnustoselvitykset

Linnustoselvitysten määrät ovat vähäisiä. Se selostuksessakin myönnetään. Linnustoselvityksiä tekoaltaan ja luonnonuoman alueella on tehty selostusta varten ainoastaan vuonna 2008. Pudasjärven suistoalueen selvityksissä on lisäksi käytetty v. 1999 ja 2004 tehtyjen laskentojen tuloksia. Varsinaista syyslaskentaa ei linnustoselvityksissä ole tehty lainkaan.

Käytetyt laskenta- ja havainnointimetodit ovat sinällään tehty asiallisesti ja todennäköisesti myös pätevän henkilön toimesta. Puutteina selvityksissä on niiden määrät, joidenkin lajien osalta alueen suppeus, Aittojärven linnuston kartoittamatta jättäminen, johtopäätösten kritiikittömyys ja vertailuaineiston käyttämättä jättäminen tulosten tarkastelussa sekä osin myös havainnointiajankohta. Epäselväksi jäi esimerkiksi, mihin ajanjaksoon allasalueen metsälintulajiston vuoden 2008 laskennan kokonaistiheyttä on verrattu.

Toukokuussa 2008 oli parin - kolmen viikon kylmä jakso, joka saattoi viivyttää monien lintujen tuloa alueelle, joten sillä on ehkä ollut vaikutuksia tuloksiin. Tästä syystä myös pesimäajan laskennat on mahdollisesti tehty monen linnun kannalta hieman liian varhainen. Tuloksissa tätäkin asiaa olisi pitänyt pohtia. Esimerkiksi nuolihaukka saapuu useimmiten alueelle vasta kesäkuun puolivälissä, jolloin selostuksen kesälaskenta oli jo suoritettu. Myös ruskosuohaukasta on havaintoja Pudasjärven suistoalueella vasta myöhemmin kesällä, kuten myös kaakkurista, joita alueen läheisyydessä pesii useita pareja.

Aittojärven linnustoa, joka on vähintään yhtä lajirikas kuin Pudasjärven, ei ollut kartoitettu lainkaan. Järvellä on tavattu useana keväänä muun muassa mustapyrstökuiri, joka on luonnonsuojelulain liitteen 4 mukainen erityisesti suojeltava laji. Kyseessä on selvä puute Aittojärven osalta, koska sen arvo lintuvetenä menetettäisiin hankkeen myötä. Aittojärvi on myös vesilintujen syysmuuton pysähdyspaikka.

Linnustoselvityksen johtopäätöksissä on keskitytty lähinnä arvioimaan Pudasjärven merkitystä lintujen muutto- ja pesimäalueena. Tekijä arvelee Pudasjärven linnuston monimuotoisuuden alenemisen syynä olevan elinympäristön muuttumisen rantaniittyjen umpeenkasvun seurauksena. Osin näin voi olla, mutta todennäköisesti monet sellaiset lajit (mm. kapustarinta, suokukot, kuovit ym. kahlaajat), jotka suosivat esim. keväällä avoimia lyhytkasvuisia niittyjä ja peltoja, ovat hävinneet alueelta jo melko pian tulvaniittyjen niiton loputtua. Siis pääosin jo 1960 – luvulla. Umpeenkasvun myötä alueelle on vastaavasti tullut sitä suosivia lajeja.

Tekijä on myös unohtanut mainita, että useimmat kosteikkolintu- ja vesilintukannoista ovat voimakkaasti taantuneet viime vuosikymmeninä koko Suomessa ja varsinkin Pohjois-Suomessa. Kahlaajien ja vesilintujen heikkoon kannankehitykseen on useissa tutkimuksissa todettu kosteikoilla runsaina kantoina tavattavat minkki ja supikoira, joista molemmista on Pudasjärven suistoalueella tehty sekä näkö- että jälkihavaintoja. Muun muassa Etelä-Suomen kosteikoilla on kahlaaja- ja vesilintukannat saatu voimakkaaseen nousuun tehokkaan pienpetopyynnin ansiosta (esim. Lintulahdet Life – projekti). Pudasjärven umpeenkasvun merkitystä on siten tulosten tarkastelussa korostettu liikaa ja ilmeisen tarkoitushakuisesti.

Linnustoselvityksessä olisi pitänyt arvioida myös tekoaltaan alueen merkitystä sen lähellä pesiville muuttohaukalle ja maakotkalle. Molempien reviirit sijaitsevat vain muutaman kilometrin päässä alueesta. Maakotkalle ja muuttohaukalle alueella voi olla tärkeä merkitys saalistusalueena. Maakotkan reviiri ja saalistusalue voi ulottua 10 kilometrin säteelle pesäpaikasta. Jos Kärppäsuo – Räinänsuolta länteen sijaitsee muita maakotkareviirejä, voi tekoaltaan alue olla Kärppäsuo – Räinänsuon reviirin tärkein saalistusalue. Sen menettäminen voi heikentää / pienentää reviirin saalistusaluetta ja pidentää saalistusmatkoja, joilla voi heikkoina riistavuosina olla kohtalokas vaikutus pesinnän onnistumiseen.


Muiden eliölajien selvitykset hankealueella

Selostuksen kohdassa 14.4 tekijät harmittelevat (saamattomuuttaan), että myös muiden eliölajien kohdalla on suuria aukkoja: Ei tunneta altaan alle joutuvia tai muualla hankealueella olevia sieni-, kääpä-, hyönteis-, matelija- tai sammakkolajeja, liito-oravia ja lepakoita, ja että niitä koskevat päätelmät on tehty lähinnä alueen ”puustorakenteeseen ja soiden luonnontilaisuuteen perustuen”. Missä tiedefoorumilla tällainen puustorakenteeseen / luonnontilaisuuteen perustuva laji-inventointi olisi hyväksytty luotettavaksi menetelmäksi kartoittaa alueella olevia lajeja? Tuskin missään!

Raakkukantojen kartoitus Livojoen alaosalla ja Iijoen pääuomalla on jätetty tekemättä. ”Selvitystyö” on kuitattu tehdyksi sillä, että ”jokihelmisimpukan esiintymisalueet ovat hankkeen vaikutusalueen ulkopuolella”. Raakuista on havaintoja Livojoen alaosalla ainakin Kynkäänkosken alapuolelta, johon hankkeen vaikutukset ulottuvat. Kunnollisia kartoituksia Livojoen alaosalla ei ole koskaan tehty, kuten ei myöskään Iijoen pääuomassa. Aiheellinen kysymys kuuluukin, mihin tietoon tai tutkimukseen selostuksen väite perustuu? Erittäin uhanalaisen raakun kyseessä ollessa, tieto sen esiintymisestä tai esiintymättömyydestä on perustuttava luotettavasti ja yleisesti hyväksytyin menetelmin tehtyihin maastotutkimuksiin, ei huoltoasemalla kuultuun olettamukseen.

Järvien litoraalivyöhykkeen pohjaeläimistön tutkimukset on jätetty selvittämättä perusteella, että järvien vedenkorkeuksiin ei aiheudu haitallisia muutoksia. Selostuksesta ei käynyt ilmi, miten ja mihin tutkimukseen haitattomuus – väite perustuu.

Luonnonuoman alueella ja muualla hankealueella ei ole tehty selvitystä alueen saukkokannoista sekä niiden pesimä- ja talvialueista. Hankkeella olisi toteutuessaan saukkokannoille ja niiden lisääntymiselle merkittäviä haittoja laajalla alueella. Luonnonuoman alueella havaitaan kaikkina vuodenaikoina ja varsinkin talvella runsaasti saukkoja. Myös selostuksessa on mainittu, että linnustoselvitysten yhteydessä 12.6.2008 oli Mertajoella havaittu saukko. Talvireviireistä selvitys olisi ollut suhteellisen helppo tehdä jälki- ja näköhavaintojen perusteella jokien sulapaikoista.

Keski- ja kevättalvella saukon ruokailulle välttämättömiä sulapaikkoja on Koillismaan alueella ainoastaan suurempien jokien virtapaikoissa, kuten nykyisin luonnonuoman alueella ja Livojoen alaosalla. Saukon saalistuspaikat sijaitsevat yleensä nopeasti virtaavilla nivoilla tai koskien niskoilla ja niiden alla. Kovassa koskessa saukko ei yleensä saalista, mikä johtunee lähinnä siitä, ettei niissä ole talviaikaan sopivaa saalista tai saalistus niistä on vaikeata. Talviaikana luonnonuoman virtaama 15 m3/s tarkoittaisi sitä, että vain jyrkimmät kosken kohdat olisivat sulina ja niistäkin saalistaminen olisi saukolle vaikeaa ja tuloksetonta. Saukolle nykyisin tärkeä talvinen ruokailualue häviäisi kovina pakkastalvina kokonaan ja leutoinakin talvina pienenisi merkittävästi ja alueelle saattaisi syntyä laaja tyhjiö saukoista. Lähimmille (n. 40 - 50 km) talvisille ruokailu- ja levähdysalueille Siuruan- ja Livojoelle tai Iijoen Kurenkoskelle siirtyminen ei välttämättä olisi mahdollista, jos ne ovat jo valmiiksi ”vallattuja” saukkoreviirejä.

Saukkoselvityksen teko on selkeästi laiminlyöty, sillä saukko on luontodirektiivin liitteen IV tiukkaa suojelua edellyttävä laji, eikä sen lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ei saa heikentää tai hävittää. Lisääntymispaikka hävitetään, jos lisääntyminen alueella estyy. FT Risto Sulkava on saukoista tekemässään väitöstutkimuksessa todennut muun muassa, että talviset sulapaikat ovat keskeinen saukkokantaan vaikuttava tekijä. Saukolla lisääntyminen estyy, jos sopivia sulapaikkoja ei talvella ole. Vain naaras, joka on talvella saanut riittävästi ravintoa (elänyt hyvällä elinpiirillä, jossa on useita hyviä sulapaikkoja), kykenee keväällä saamaan poikasia. Jos sulapaikat vähenevät, joesta voi tulla ns. nielu, eli sinne voi tulla ympäriltä saukkoja, mutta se ei enää tuota poikasia.

Välttämättömien selvitysten tekemättä jättämiselle ei selitykseksi mielestämme riitä se, että niitä ei ole erikseen viranomaisen YVA – ohjelman lausunnossa kehotettu tekemään, koska hankkeen laajuuden ja sen aiheuttamien ilmeisten luonnolle aiheuttamien haittojen vuoksi laadittavien selvitysten on oltava riittäviä ja oikeilta alueilta tehtyjä niin, että ne kuvaavat kattavasti aiheutuvia ympäristövaikutuksia. Hankkeesta vastaavalla on ollut käytössään myös arviointiohjelmasta annetut lausunnot, muistutukset ja mielipiteet, joissa myös esim. alueen saukkokannan selvittämistä on vaadittu.


Vaikutukset metsätalouteen

Altaan alueelta poistuisi metsätalousmaata 4 410 ha, lisäksi satoja hehtaareita teiltä, linjoilta ja patokanavilta. Selostuksessa on useaan otteeseen väitetty ikään kuin tutkimuksiin perustuvana, että tulvan ”vaivaamilla” alueilla metsän kasvu paranisi, jos niiden tulviminen loppuisi. Selostuksessa ei ole mitään viittausta tutkimukseen, jossa sellainen olisi todettu. Yleinen käsitys alueen metsänomistajilla tulvavedestä on täysin päinvastainen; kerran vuodessa käyvä tulva tuo metsäalueille hienojakoista kiintoainetta, joka ehkäisee kunttaisuutta ja lisää maan ravinteisuutta ja siten lisää metsän kasvua tulvimattomiin metsiin verrattuna. Tämä on todettu myös 1980 – luvun Iijoki – selvityksessä. Kerran vuodessa metsämailla käyvä tulva ei tarkoita sitä, että alueet olisivat jatkuvasti veden vaivaamia, josta siinä tapauksessa saattaisi aiheutua haittaa metsän kasvulle. Hankkeen myötä metsän kasvu tällaisilla tulvametsäalueilla (luonnonuoma + Pudasjärven – Ontamojärven alueet ym, yht. 5 000 ha) kärsisi selvästi nykyisestä.

Selostuksessa ei ole arvioitu altaan ympärillä pysyvästi vettyvien ja siten niille kasvutappioita aiheutuvien metsämaiden määrää. Padotuksen seurauksena tapahtuisi hydrologisia muutoksia myös altaan vesipinnan yläpuolelle jäävällä maa-alueella. Tällä alueella ilmenee pohjavesipinnan kohoamista ja pohjaveden liikkumisnopeuden sekä pinnan vaihtelurytmiikan muutoksia. Myös varsinaisen pohjavesipinnan yläpuolella tapahtuu yleensä vettymistä. Muutosten suuruus riippuu maan rakenteesta, etäisyydestä vapaaseen vesipintaan ja maapinnan kaltevuudesta. Altaan ympärillä vettyvän metsämaan pinta-ala on 1980 – luvun Iijoki-selvityksessä arvioitu olevan vähintään 600 hehtaaria. Voidaan kuitenkin olettaa, että alavalla maalla korkealle (+10 - 15 m) maanpinnasta nousevan vesipatsaan vaikutukset olisivat paljon tätäkin laaja-alaisempia ja merkittävämpiä, kuten myös Iijoki -selvityksessä on arvioitu.

Selostuksessa ei ole arvioitu, kuinka suuria olisivat myrskytuhot altaan alueella parinkymmenen ensimmäisen vuoden aikana. Altaan reunalle jäävä puusto tuskin ehtisi sopeutua kovin nopeasti yli 10 kilometriä pitkän järvenselän tuulivaikutuksiin. Selostuksen muutamaa vuotta ennen tehtävillä rantametsien ”valmennushakkuilla” tuskin olisi mitään merkitystä. Puiden juuriston sopeutuminen muuttuneisiin tuuliolosuhteisiin veisi mieluimmin kymmeniä vuosia kuin selostuksen 2 – 3 vuotta.

Muita haittoja metsätaloudelle aiheutuisi mm. vettyvien maiden arvon alenemisesta, puuston mahdollisesta ennenaikaisesta hakkaamisesta ja ojitushyödyn menettämisestä. Näitä selostuksessa ei ole arvioitu.

Tekoaltaan alueen puustomäärää ja vuotuista kasvua on arvioitu vain nykyhetken mukaan. Nykyisen puustomäärän (190 000 m3) lisäksi olisi pitänyt arvioida puuston kokonaismäärä 25 vuoden kuluttua. Alueella on runsaasti edellisen allassuunnitelman (1960 -, -70 – ja – 80 – luvulla) aikana hakattuja metsiä. Suurin osa puustosta on ns. parhaassa kasvuiässä, nuoria tai varttuneita kasvatusmetsiä. Selostuksessa on arvioitu puuston keskimääräiseksi vuotuiseksi kasvuksi 1,2 m3/ha/v. Arvio tuskin pitää paikkansa, koska kasvu vastaisi vain jouto- ja kitumaan vuotuista kasvua. 1980 – luvun Iijoki-selvityksessä allasalueen metsätalousmaista yli puolet on ollut taimikkovaiheessa ja niistä suurin osa on ollut kookasta, 4 - 5 m kuuluvaa. Näiden taimikoiden on jo tuolloin arvioitu olevan ns. arvokasvukynnyksellä, eli siirtymässä käyttöpuun mittaan. Selostuksen arviot puustomääristä (keskim. 38 m3/ha) ja vuotuisesta kasvusta perustunevat 1980 – luvun raivausselvitykseen, jota on päivitetty vain altaan supistuneen (1 000 ha) maa-alueen osalta. Muilta osin päivitykset näyttäisivät jääneen tekemättä.


Vaikutukset riistakantoihin, metsästykseen ja muuhun virkistyskäyttöön

Hankkeen vaikutuksia alueen riistakantoihin ja metsästykseen on käsitelty erittäin suppeasti, vaikka allasalueella on tärkeä merkitys metsästysalueena ja metsästys on suosituimpia harrastuksia paikallisen väestön keskuudessa. Arvioinnissa ei ole tehty kyselytutkimusta metsästyksen saaliista ja muusta virkistyskäytöstä (esim. marjastus, muut luonnontuotteet). Kyselytutkimuksen yhteydessä olisi voitu kartoittaa muun muassa teeren ja metson soidinpaikat alueella, riekkoalueet, kuin myös hirven talvi- ja kesäalueet, vaellusreitit sekä muut riistalle tärkeät alueet.

Allasalueen riistaeläinkannoista on kerrottu vain riistakolmiolaskennan tuloksiin perustuva metsotiheys, joka allasalueella on Suomen korkeinta tasoa (5 – 6 paria/km2). Teeren, riekon, pyyn, jäniksen, hirven ja muiden riistaeläinlajien tiheyksistä alueella ei ole esitetty mitään lukuja, vaikka ne olisi ollut helppo saada pitkältä ajalta riistakolmiolaskennan tuloksista. Samoin Rktl:lta petoyhdysmiesten tekemät suurpetohavainnot alueella.

Metson ja teeren soidinalueita on selvitetty ainoastaan Metsähallituksen kuviotiedoista, mutta kuten jo aikaisemmin on todettu, niiden varaan ei voi juurikaan perustaa arviota esimerkiksi soidinpaikkojen osalta. Yksityismailta tietoa soidinpaikoista ei ole kerätty ollenkaan. Selostuksen mukaan varsinaisella allas-alueella ei olisi teeren ja metson soidinpaikkoja, mikä ei ole uskottavaa. Selostuksen lintulaskennassakin metson tiheys oli 4,3 paria sataa hehtaaria kohti, joten alueella täytyy olla useita toimivia soidinpaikkoja.

Linnustoselvityksen yhteydessä olisi pitänyt tehdä myös kattava arvio kyselytutkimuksen yms. perusteella todennetuista soidinalueista ja niiden merkityksestä. Tarkastelualueena olisi pitänyt olla allasalue ja riittävän suuri alue sen ympäriltä, jolloin allasalueen soidinpaikkojen merkitystä koko tarkastelualueen metso- ja teerikannoille olisi voitu arvioida. Esimerkiksi metso on vaatelias soidinpaikkansa suhteen, joten menetetyt soidinpaikat eivät välttämättä olisi korvattavissa altaan läheisillä alueilla. Siinä tapauksessa soidinpaikkojen vähenemisellä olisi merkitystä huomattavasti laajemmalle alueelle, kuin pelkästään veden peittämälle alueelle.

Hirvien talvi- ja kesäalueita, niiden vuodenaikaisia vaelluksia hankealueella ja alueen merkitystä vaellusten vuodenaikaiskierrossa ei ole selvitetty. Altaan kanavat ja tekoallas olisivat käytännössä täydellinen vaelluseste hirville. Mitä merkitystä vaellusreittien ja talvi- ja kesälaidunten muuttumisella olisi esimerkiksi liikenteelle ja metsätaloudelle Pudasjärven – Yli-Iin alueella?

Selostuksen metsästystä koskevassa arvioinnissa on ”unohdettu”, että altaan alueella käy runsaasti myös Metsähallituksen luvalla pienriistaa metsästäviä sekä useita vieraspaikkakuntalaisia metsästysseurueita hirvenpyynnissä. Alueen muuttuminen vesialueeksi tarkoittaisi metsästyspaineen siirtymistä muualle. Selostuksessa on arvioitu, että ”korvaavat metsästysalueet joudutaan sovittamaan yhteen muiden metsästysseurojen kanssa”. Se tuskin olisi mahdollista, ainakaan metsästäjille ilmaiseksi, koska metsästysoikeus on sidottu maanomistukseen tai vuokraukseen.

Selostuksessa on myös arvioitu, että tekojärvestä muodostuisi vesilintujen metsästyskohde. Tuskin muodostuisi, sillä siihen ei muodostuisi säännöstelystä johtuen sellaista ranta- ja pohjakasvillisuutta, että se houkuttelisi pesiviä puolisukeltajasorsia. Telkät ja koskelot eivät houkuttele metsästäjiä, ne saavat olla nykyisinkin rauhassa metsästäjiltä.

Selostuksessa on arvioitu, että tekojärvialueella marjastus on nykyisin vähäistä ja haittaa sille ei aiheutuisi. Mihin tämä arvio perustuu? Sitä ei ole selvitetty missään. Alueen kiinteistönomistajille tehdystä kyselystäkin marjastusta koskeva kysymys oli ”unohdettu”. Samassa kyselyssä kuitenkin 2/3 vastaajista koki, että allasalueella on tärkeä merkitys ja siellä harrastettiin runsaasti metsästystä, ulkoilua (tarkoittanee lähinnä marjastusta?) ja luonnon tarkkailua ympäri vuoden.


Metaaniselvitykset

Allasalueen nykyisiä ja altaan mahdollisia metaanipäästöjä on arvioitu mallinnuksella. Tekoaltaan metaanipäästöt olisivat mallinnuksen mukaan alueen nykyisiä päästöjä (240 tn/v) pienemmät. Laskennan mukaan altaan alta metaania vapautuisi 80 tn vuodessa. Mallinnuksen vaihteluväliksi on saatu 10 – 280 tn. Mallinnuksen perusvirhe on ainakin se, että laskennassa ei ole otettu huomioon altaan ympärillä vettyviä maita (jopa 1 000 ha) ja niistä mahdollisesti lisääntyviä / alenevia metaani- tai hiilidioksidipäästöjä.

Kyseessä on mallinnus, jossa arvio perustuu eri muuttujien laskentaan. Laskettavia muuttujia on paljon ja muuttujien arvoihin vaikuttavia tekijöitä on äärettömän paljon. Lisäksi altaan veden happipitoisuudella ja ravinteilla on keskeinen merkitys altaan metaanipäästöissä. Altaan ennustettu happipitoisuus ja ravinteiden määrät taas perustuvat vedenlaadun mallinnukseen. Kyse on monelta keskeiseltä osalta mallinnuksen perusteella tehdystä mallinnuksesta. Kun vielä luonnon ekosysteemeissä kaikki vaikuttaa kaikkeen, on mallinnuksessa todellakin kyse enemmän pseudotieteestä kuin vakavasti otettavasta tieteestä. Uskooko tällaiseen joku ihan oikeasti?

Kollajan tapauksessa oli täysin ymmärrettävää, että hankkeesta vastaavan täytyi kehittää joku mallinnus, jolla altaan metaanipäästöt saataisiin jotenkin kumottua tai edes neutraaliksi. Jos ympäristövaikutus on liian negatiivinen hankkeen toteuttamisen kannalta, voidaan asia aina kääntää positiiviseksi mallinnuksen tai anonyymin ”asiantuntija-arvion” perusteella.


Vaikutukset veneilyyn ja Iijokisoudun järjestämiseen luonnonuomalla

Selostuksessa väitetään, että VE 1 ja VE 2 rakenteilla ei olisi mitään vaikutuksia veneilyyn tai Iijokisoudun järjestämiseen alueella. Selostuksen mukaan veneilylle ei aiheutuisi haittaa ja Iijokisoutu® voitaisiin järjestää alueelle kuten ennenkin. Molemmat väitteet ovat täyttä roskaa.

Selvityksen aikana ei ole haastateltu yhtään veneilijää tai Iijokisoudun järjestäjiä. Koillismaalle merkittävä matkailutapahtuma, Iijokisoutu, on sivuutettu selostuksen veneily- ja matkailumahdollisuuksia arvioitaessa. Tapahtuma on järjestetty jo 27 kertaa ja on yksi alueen laajimmin tunnetusta tapahtumasta. Osallistujia on ympäri Suomea ja joka vuosi myös ulkomailta on mukana ryhmiä. Tapahtuma huipentuu viiden päivän jälkeen joen suurimman kosken, Tohon laskuun.

Tarkkoja tietoja pohjakohoumien rakenteesta (pituus virran suunnassa, kaltevuus, putouskorkeus jne.) ei ole selostuksessa mainittu. Tieto on pimitetty tahallaan, jotta niiden veneilymahdollisuuksia ei voisi veneilyä tuntevat arvioida. Todennäköisesti pohjakohoumien rakenne on kuitenkin vastaava kuin esimerkiksi kuvan 3-15 Turpeisenjärven pohjapato, joka on nimensä mukaisesti ”pato”. Se estää tulva-aikaa (kuva otettu syystulvalla) lukuun ottamatta veneilyn padosta ylöspäin. Silloinkin kulkemiseen tarvitaan moottori, kuten kuvan PVO:n miehet käyttävät. Muuna aikana ja muulla tavoin padosta ylöspäin kulku on työlästä, jopa kokeneille veneilijöille, kun veneaukosta ei pääse ja reuna-alueet on matalia tai kuivillaan.

Siikahaaran pohjakynnyksestä, tai tässä tapauksessa oikeammin pohjapadosta, on havainnekuva sivulla 59. Siitä ja kuvan 5-13 vedenpinnan korkeuksista Siikahaaran pohjapadon alapuolella voi päätellä, että padon putouskorkeus olisi kaikissa virtaamatilanteissa vähintään 1,5 metriä. Putouskorkeus jakautuisi muutaman kymmenen metrin matkalle, joten virrannopeus nousisi erittäin korkeaksi (useita metrejä sekunnissa). Jopa pohjapadosta alas laskeminen voisi olla vaarallista. Ylöspäin kulkua ei kannattaisi edes harkita.

Hanke (VE1 ja 2) lopettaisi toteutuessaan Iijokisoudun Pudasjärven – Kipinän välillä, koska pohjakohoumista läpikulku olisi liian hidasta ja kesäajan 50 m3/s virtaamalla reitin varrella olisi matalia, hitaasti kuljettavia tai läpipääsemättömiä matalia karikoita (mm. Siikahaaran alapuoli, Varpuvirrat). Soudun hidastuminen lisäisi viimeisen päivän soutuaikaa nykyisestä 8 tunnista vähintään 3 tuntia. On selvää, ettei tapahtuma voisi jatkua Pudasjärven-Kipinän torsoksi runnellulla jokiosalla.


Vaikutukset maisemaan

Selostuksessa on arvioitu hankkeen maisemavaikutuksia valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaille maisema-alueille. Aittojärven – Kynkään valtakunnallisesti arvokkaalle maisema-alueelle (2 556 ha) hankkeella ei katsota olevan mitään haittaa, vaikka alueen keskelle rakennettaisiin Livojoki – Aittojärven noin kilometrin pitkä ja 100 m leveä kanava, Livojoen pohjakynnys ja virtausaukko, Iijoen säätöpato ja siihen liittyvät yhteensä noin kilometrin pituiset ja 100 m leveät kanavat sekä alueen halkaiseva noin 10 km pitkä patopenger / -tie. Perusteluna haitattomuudelle on mainittu mm. että alueella ei kukaan asu, ja että ranta-alueen puustoisuuden vuoksi rakenteet eivät juurikaan näy maalta käsin.

Livojoen alaosalla on runsaasti mökkiasutusta, toisin kuin selostuksessa väitetään. Lisäksi alueen vaikutusalueella on mm. Ypykkä- ja Aittojärven kylät. Tosin, maisema-alueen kannalta on täysin yhden tekevää asutaanko siellä vai ei. Aiheutuvaa maisemahaittaa ei voi pelkän asutuksen perusteella arvioida. Selostuksen maisemahaitan arviointi ”maalta käsin” on outoa, vaikka keskeistä maisemalle ovat jokialueet (Livo- ja Iijoki) ja sieltä käsin avautuvat maisemat.

Suunnitellut kanavat (yht. 2 km) ovat leveitä ja syviä. Kanavista kaivettavien läjitysmassojen määrä on yhteensä noin 1,5 milj. m3 (n. 44 200 täysperävaunullista kasettisorakuormaa), jotka on suunniteltu läjitettäväksi kanavien varteen. Esim. 10 metrin paksuisena läjityksenä se vaatisi yhteensä 15 hehtaarin alueen ja näkyisi korkeutensa takia kauas maisemassa. Läjityksillä yksistään olisi merkittävä haitta maisema-alueelle, vaikka massojen sijoittelu pyrittäisiin maiseman kannalta tekemään kuinka hienosti tahansa. Maansiirtoalan ammattilaisen mukaan, alueen ruoppausmassoja ei voida edes teknisesti läjittää sivun 57 kuvien esittämällä tavalla.

Työnaikaisia vaikutuksia maisemaan ei ole arvioitu ollenkaan, vaikka kyseessä olisi Suomenkin mittakaavassa erittäin valtava maansiirtourakka. Työn päätyttyä alueella olisi käytännössä kymmenien hehtaarien puuton läjitysaukea ja keskellä leveä kanava. Selostuksen ”ranta-alueen puustoisuudesta” ei olisi työn jälkeen mitään jäljellä. Siksi mm. kuva sivulla 246 on lähinnä vitsikäs. Kasvillisuuden ja puuston elpyminen veisi vuosikymmeniä. Maaperän muutokset olisivat sen verran voimakkaita, että entiselleen kasvillisuus tuskin palaisi koskaan. Sama koskisi myös VE2 vaihtoehdon Petäjäkankaan – tekoaltaan kanavaa (n. 8 km, läjitysmäärä noin 6 milj. m3), patopengertä ja säätöpatoa. Myös sen työnaikaiset haitat olisivat erittäin suuria arvokkaalla maisema-alueella.

Suomalaisten mielestä kaunein maisema on kuohuva virta talvisen havumetsän keskellä. Tulos selviää Suomen Luonnon Taloustutkimuksella teettämästä kyselystä yli tuhannelle suomalaiselle elokuussa 2009. Kollaja-selvityksen mukaan luonnonuoman virtaaman vähenemisestä 100 kuutiosta 15 kuutioon ei aiheutuisi haittaa, koska ”Myöhäissyksy on erittäin pimeä vuodenaika varsinkin lumettomana aikana, mikä vähentää maisemallisen haitan merkitystä.” Mihin tutkimukseen selostuksen väite perustuu?


Sosiaalisten vaikutusten selvitykset

Sosiaalisten vaikutusten arvioinnissa ei ole selvitetty peruskysymystä, mitä sosiaalisia vaikutuksia koskiensuojelulain vastaisen hankkeen esille nostaminen on hankkeen vaikutusalueella asuville ja siellä harrastaville tuonut tai toteutuessaan toisi. Toisiko hanke onnea vai onnettomuutta, toivoa paremmasta vai toivottomuutta, lisäisikö hanke vaikutusalueelle muuttoa vai muuttotappiota…? Entä mitä se merkitsee ihmisten välisille suhteille, hanke kun jakaa ihmisiä puolesta ja vastaan. Onko ilmennyt ahdistusta, kenties terveysongelmia tai päinvastoin? Mitä ajattelevat maanomistajat, talolliset, mökkiläiset, kalastajat, kun tuttu maisema muuttuu, maita uhkaa pakkolunastus, mökin vierestä vedetään kanava, rakennetaan patopenkka, vapaa kulku estyy, harrastuspaikka katoaa, elinkeinon harjoittaminen loppuu…?

Lähihistoriasta olisi pitänyt selvittää, mitä ihmiset kokivat ja ajattelivat edellisen Siuruan- ja Kollajan altaan epävarmuuden aikana. Toiko allashankkeen ajaminen alueelle onnea vai onnettomuutta, tulevaisuuden toivoa vai toivottomuutta, muuttoa vai muuttotappiota? Entä mitä se merkitsisi ihmisten välisille suhteille hankkeen aikana ja sen päättymisen jälkeen, silloinkin hanke jakoi ihmisiä puolesta ja vastaan. Miten kävi ihmisten välisille suhteille, naapurisuhteille, perhesuhteille? Mitä vuosikymmenien epävarmuuden poistuminen alueella merkitsi, kun koskiensuojelulaki säädettiin vuonna 1987: lain kannattajien mielipiteet, jatkorakentamisen kannattajien mielipiteet? Lisäsikö allashankkeen kaatuminen alueen toimeliaisuutta, uskoa tulevaan… Vai oliko mitään negatiivista edes olemassa? Hankkeen ensimmäisessä asukaskyselyssä oli kyselylomakkeessa mahdollisuus kommentoida aiempaa Kollaja -hanketta, mutta tulokset siitä ovat ”hävinneet”.

Näitä kysymyksiä olisi pitänyt hankkeen sosiaalisissa vaikutuksissa selvittää, onhan kyse vuosikymmenien kiistelyn kohteen esiin kaivamisesta. Vuosikymmeniä jatkuneesta löyhästä hirrestä päästiin koskiensuojelulain myötä. Parissa vuosikymmenessä tilanne alueella normalisoitui, haavat arpeutuivat, jonka jälkeen taas jouduttiin tuntemattomaksi ajaksi löyhään hirteen. Lakia aiotaan muuttaa ja lailla suojeltua aluetta rakentaa. Sosiaalisten vaikutusten arvioinnissa olisi pitänyt selvittää, miten hankkeen vaikutusalueella asuvat ihmiset suhtautuvat asiaan, mitä inhimillisiä tuntoja se heissä herättää, mistä ne johtuvat jne. Selostuksen sosiaalisten vaikutusten arviointi ei näistä kerro yhtään mitään. Miten esimerkiksi selostuksen kysymykset ”virtaama Iijoessa kesällä Pudasjärven ja Haapakosken yläaltaan välillä”, ”Iijoen venereitti Pudasjärvestä Haapakosken yläaltaalle”, ”Pudasjärven suistoalueen Natura-alue”, ”veden laatu Naisjärvessä / Aittojärvessä”, ”Pudasjärven kaupunki saa verotuloja”, ”Aittojärveen tulee läpivirtaus”, ”Naisjärven vedenpintaa voidaan nostaa”, ”Työllisyys”, ”Hankealueen kiinteistöjen arvo”, Tekojärvialueen rajaus” ”Veden korkeus Pudasjärvessä kesällä” ym. liittyvät tai arvioivat mitenkään ihmisten kokemia inhimillisiä tuntoja ja pelkoja hankkeesta. Ei mielestämme mitenkään. Näin laajassa ja jo ensivaiheessa tavoitteiltaan poikkeuksellisessa (tavoitteena koskiensuojelulain purkaminen) hankkeessa, olisi suurten ympäristövaikutusten lisäksi myös laajat inhimilliset vaikutukset. Niiden syvällisempään tarkasteluun ei ole panostettu lainkaan.

Nyt sosiaalisten vaikutusten arvioinnissa hankkeesta vastaava on keskittynyt lähinnä saamaan ”ympäristövaikutusten arvioinnin kannalta tärkeitä tietoja kiinteistöjen omistajille ja asukkaille tärkeistä asioista”, joiden perusteella muka ”suunnitelmaa on kehitetty YVA – menettelyn aikana niin, että ympäristölle haitalliset vaikutukset jäisivät mahdollisimman vähäisiksi”. Kyselyissä asukkaat on laitettu ikään kuin suunnittelemaan hanketta tai arvioimaan valmiiksi räätälöityjä ehdotuksia tehtävistä toimenpiteistä, vaikka monilla vastaajista ei ole juuri mitään kompetenssia edes käsittää asioiden todellista merkitystä. Osa kyselylomakkeiden kysymyksistä on ollut niin vaikeaselkoisia tai monitahoisia, että tuskin moni edes tiesi mihin vastasi. Kysymykset ovat johdattelevia ja vastaajat joutuvat ikään kuin aggressiivisen mainonnan uhreiksi; tekevät kaupat, mutta eivät tiedä mitä ostavat. Näitä kyselyn ”tuloksia” on sitten härskisti käytetty yhtiön omiin mainonta- ja lobbaustarkoituksiin koko hankkeen ajan.
Asukaskysely lähetettiin 751 talouteen Pudasjärvellä ja 900 talouteen Iissä ja Yli-Iissä. Vastauprosentti oli 20. Iin kuntaan kuuluu myös Kuivaniemi. Muun muassa Oijärvellä ja Kuivaniemellä ovat ihmiset joutuneet harkitsemaan, kuinka tärkeänä pitävät vedenlaatua Naisjärvessä tai mikä pitäisi olla Pudasjärven vedenkorkeus, vanhan suunnitelman vai uuden suunnitelman mukainen. Kuinka tutkimuksen tekijä on voinut edes kuvitella, että tehtyihin yksityiskohtaisiin, paikkaan sidottuihin kysymyksiin pystyy vastaamaan joku, jolla ei ole mitään kosketuspintaa koko alueeseen?

Asukaskyselyiden kysymykset liittyvät luontoon, sen pysyvyyteen, mahdolliseen muutokseen, taloudellisiin arvoihin, vedenlaatuun, työllisyyteen jne., mutta ei juurikaan ihmisten keskinäisiin sosiaalisiin suhteisiin tai arkeen. Vaikutuksista ihmisten yhteistoimintaan oli yksi ainoa kysymys. Tosin siitäkin oli vedetty aika erikoinen johtopäätös, jota ei voi kyselykaavakkeen kysymysten perusteella mitenkään perustella. Selostuksessa oli arvioitu yhteisöllisyyden heikkenemisen pääsyynä olevan huolet ja pelot, joita 70 % vastaajista oli kokenut. Varsinaisia syitä, miksi hankkeesta kannetaan huolta, ei ollut käsitelty lainkaan. Huolista ja peloista tehty johtopäätös oli, että nämä vaikutukset jäävät pieniksi. Varmemmaksi vakuudeksi tämä oli vielä siunattu asiantuntija-arviolla, jonka mukaan ihmisten hankkeesta kokemat huolet ja pelot ovat ikään kuin harhakuvitelmaa. Mielestämme yksilön omilla huolilla ja peloilla ei varsinaisesti ole vaikutusta yhteisöllisyyteen. Hanke jakaa ihmisten mielipiteitä ja se murentaa yhteisöllisyyttä.

Selostuksen taulukkoon 12-7 on koottu Kollaja – hankkeen lehtikirjoittelussa eniten esille nousseita asioita ja niiden kokemista. Lehtien yleisönosastoissa olleita kirjoituksia on ”analysoitu” 382 kpl. Runsaaseen käytettävissä olleeseen aineistoon suhteutettuna, siitä sepustettu alle puolen sivun kappale on mitätön ja kertoo jo yksistään kuinka asenteellinen koko arviointiselostus on. Niistä on esitetty eritäin suppea ja manipuloitu ”vaikutuksen kokeminen” -yhteenvetotaulukko. Koko hankkeen ajan lehtikirjoitukset tarkoin seuranneina, emme allekirjoita varsinkaan ”virtaama”-, ”säätövoima”- ja ”sähköntuotanto”- kirjoituksia. Lehtikirjoituksista vähintään 90 % on ollut hanketta vastustavia kirjoituksia. Kyseiset aiheet ovat olleet hanketta vastustavien pääaiheita, mutta ”tuloksia” niistä on esitelty hankkeen kannattajien näkökulmasta katsottuna. Selostuksen mielestä ”kirjoituksissa, joissa otettiin kantaa pelkästään hankkeen toteuttamiseen, pääasiallisesti vastustettiin hanketta ja näissä (kirjoituksissa) ei asiaa perusteltu yksittäisillä vaikutuksilla”. Analyysi on mielestämme uskomatonta roskaa. Mielestämme hankkeen vastustajat ovat koko prosessin ajan, niin lehtikirjoituksissa kuin yleisötilaisuuksissa, perustelleet asiat yksityiskohtaisesti ja tarkasti. Yksityiskohdilla perustelemattomuus on sen sijaan ollut leimaa-antavaa hankkeen kannattajien ja hankkeesta vastaavan kirjoituksissa ja tiedottamisessa. Paikallislehdissä ei ole uskallettu kirjoittaa omilla nimillä, vaan hankeen kannattajat ovat lähes poikkeuksetta suojautuneet nimimerkin taakse. Se taas kielii siitä, ettei ole varma sanomastaan tai osaa perustella tarpeeksi hyvin näkökantaansa.

Mitään esitettyä kritiikkiä tai kysymyksiä hankkeen keskeisistä vaikutuksista ei ole suostuttu yhtiön puolesta julkisesti ja yksityiskohtaisesti perustelemaan. Vaikeneminen hankkeen tarkoista yksityiskohdista, suoranainen valehtelu ja saman mantran toistaminen on ollut osa tarkoin etukäteen harkittua tiedotussuunnitelmaa. Matkan varrella vain painotukset ovat muuttuneet sitä mukaa kuin vastapuoli on saanut hankkeesta vastaavan ”iskulauseita” ammuttua alas. Hyviä esimerkkejä tästä ovat muun muassa alkuaikoina hankkeen perusteluna ollut ”Kipinänkoski on helmi” – ilman vettä, ”Sähköä omakustannushintaan omistajille” – Mankala-yhtiö myy sähköä myös pörssiin, ”metsäteollisuus tarvitsee energiaa” – metsäteollisuus sulkee Suomesta kilvan tehtaitaan, ”hanke tuottaa runsaasti puhdasta energiaa”. Kun lehtikirjoitteluissa pystyttiin selkeästi ja yksityiskohtaisesti perustelemaan, että hankkeen tuottama energia on vain promilleluokkaa, muuttui yhtiön lause ”tarvitaan säätöenergiaa”. Kun säätöenergian tarpeettomuus pystyttiin lehtikirjoituksissa osoittamaan tarpeettomaksi, keksi yhtiö hyvä sauman yhdistää nopeasti myötätuulessa olleet tuulivoima -hankkeet ja vesisäätövoiman. Viimein yhtiö sai jalostettua arviointiselostukseen sloganin ”tuulivoima vaatii nopeasti reagoivaa vesisäätövoimaa, jota Kollajan allas toisi…”. Tämä vain esimerkkinä siitä, että mielipiteiden ja kirjoitusten yksityiskohtaisilla perusteilla yhtiö on ollut pakotettu koko ajan muuttamaan omia perusteluitaan hankkeelle. Hankkeen kannattajien yleisönosastokirjoituksien ”perustelut” ovat seuranneet tismalleen yhtiön kulloinkin käyttämiä, täysin perustelemattomia lauseita.


Tiedotus YVA – prosessin aikana

Ihmisten on ollut koko selvityksen ajan hyvin vaikea tietää, mikä on virallista, puolueetonta tiedotusta, mitkä ovat voimayhtiön omaa tiedotusta. Tilaisuudet on järjestetty aina niin, että ensin yhtiö ilmoittaa esittelytilaisuuden, jossa jaetaan yhtä näkemystä, jonka jälkeen ympäristöviranomaisille on jäänyt kakkossija lainmukaisten yva-tilaisuuksien järjestämiseen. Yhtiölle ei ole riittänyt puolueettoman viranomaisesittelyn linja, vaan hankevastaavalla on ollut kova hinku esittää ensin itse asiat. Koko yvaprosessi on Kollaja-yvan aikana saanut aivan uusia ilmenemismuotoja ja yhtiö on ohjastanut hanketta, kun se lain mukaan kuuluu ympäristöviranomaisille.

Joistakin väitteistä yhtiö on pitänyt tiukasti kiinni koko prosessin ajan, eikä ole millään tavalla suostunut perustelemaan eräitä hankkeen kannalta keskeisiä väittämiään. Siitä esimerkkinä on muun muassa väite Pudasjärven kaupungille tulevasta miljoonan euron kiinteistöverosta. Perusteluja sen suuruudesta on vaadittu lukuisissa mielipidekirjoituksissa ja yleisötilaisuuksissa, mutta yhtiön puolelta sitä ei ole missään yhteydessä perusteltu tai kommentoitu mitenkään. Se kertoo siitä, että hankkeesta vastaaville henkilöille on etukäteen laadittu erittäin tarkat pelisäännöt ja suunnitelmat tiedotuksen ja asioiden lobbauksen suhteen. Siihen on koetun perusteella kuulunut muun muassa se, että:

  • ei antauduta yksityiskohtaiseen väittelyyn, varsinkaan jos
  • vastapuoli selvästi hallitsee asian
  • ei vastata mielipidekirjoituksiin, jos niissä on perusteltu yksityiskohtaisesti hankkeen järjettömyyttä tai tivattu yksityiskohtaista vastausta
  • puhutaan asioista ja suunnitelmista ympäripyöreitä, tietenkin huomioidaan kulloinenkin kohdeyleisö
  • luotetaan siihen, että suurin osa kuulijoista ei tiedä tai ymmärrä asioiden oikeata laitaa tai tarkista niitä, jolloin
  • tarpeeksi usein toistettuna, valheellinen tai vailla pohjaa oleva väite muuttuu ajan kuluessa todeksi
  • mitä suurempi valhe, sitä todennäköisemmin se kansaan uppoaa. Ja jos ei uppoa, valheelle jää ainakin paljon ”tinkavaraa”
  • visuaalinen viestintä on kaiken A ja O! Kuvia ja piirroksia on helppo manipuloida ja asioita niissä voi, ja pitää, irrottaa niiden todellisesta yhteydestä. Vastuu kuvan ymmärtämisestä on yksinomaan katsojalla
  • tiukan paikan tullen luvataan palata asiaan myöhemmin, kunhan suunnitelmat ”tarkentuvat” tai ”hanke etenee”
  • ”muisti pätkii” – dilemma: yleisötilaisuuksissa tai henkilökohtaisesti esitettyyn kysymykseen vastataan ”…nyt en ihan tarkkaan muista, asia täytyy tarkistaa…”
  • tiedotetaan osaselvitysten tulokset medialle Helsingissä, siellä ei ole paikallisia häiriköimässä ja esittämässä kritiikkiä
  • hajota ja hallitse: eli katteettomia lupauksia joillekin tärkeille paikallisille asukkaille tai ”yhdyshenkilöille”, niin pysyvät asian takana ja ovat vastavoimana paikallisille ”toisinajattelijoille”. Paikallinen tuki, edes vähäinen, on erittäin tärkeä hankkeen etenemiselle. Mikäli hanke etenee, kukaan yhtiöstä ei ole vastuussa suullisesti vuosia sitten annetuista lupauksista. Näiden kumppaneiden edessä esiinnytään maanittelevasti
  • leimataan vastustajat ”viherpiipertäjiksi”, paikallisiksi rähinöitsijöiksi, ”yleistä etua” ymmärtämättömiksi moukiksi, vähemmistöksi jne., koska niillä on suuren yleisön (tai ainakin yhtiön) mielissä huono kaiku. Niille voi esiintyä töykeästi, ja jos omaa kykyjä / taitoja, voi yrittää sopivan paikan tullen tehdä heistä naurunalaisia kertomalla itsevarmaan ääneen, että ”kyllä me kuule tiedetään”, ”tämä on insinööritiedettä, josta sinulla ei ole hajuakaan”
  • itse ollaan isänmaan asialla: ”meidän vastuulla on selvittää”, ”hallitusohjelma on velvoittanut”, ”strategia on suosittanut”
  • vesivoima on ”äijäenergiaa”, muu on pelkkää näpertelyä: ”edullista sähköä osakkaille”, ”me ei tarvita tukea veronmaksajilta, me maksetaan tämä omasta pussista”, ”ei ole mitään muuta mahdollisuutta”, ”ilmastonmuutos vaatii”, ”Kollaja on ratkaisu tähän, tuohon ja vaikka mihin” jne.

Eräs huvittavimpia selostuksen yksityiskohtia on se, että kaikille eri osioiden kirjoittajille on nähtävästi määrätty toistettavaksi teksteissään ainakin osa ”pakollisista” iskulauseista, kuten ”tarvitaan nopeasti reagoivaa säätövoimaa”, ”Iijoen alaosan voimalaitokset käyvät vajaateholla”, ”veneilymahdollisuudet paranevat”, ”kalasto paranee”, ”haitalliset tulva- ja alivedenkorkeudet poistuvat” jne. Jopa Pudasjärven Natura – arvioinnissa on tekstiin ujutettu näitä, siihen yhteyteen täysin asiaankuulumattomia lauseita. Sekin on osa taitavaa ja harkittua tiedotusta. Lukijaan iskostetaan hankkeen pääargumentit eräänlaisena pakkosyöttönä: et voi välttyä niiltä, vaikka lukisit vain yhden arviointiselostuksen osioista. No, sentään selostuksen arkeologisessa arvioinnissa niitä ei esiintynyt.

Seurantaryhmästä selostuksessa todetaan, että seurantaryhmän asema on ympäristövaikutusten arvioinnin laadun kannalta keskeinen. Aika erikoinen tulkinta, varsinkin kun yva-laissa ei tunneta käsitettä seurantaryhmästä ollenkaan. Vapaaehtoisia seurantaryhmiä eri yvissa on, mutta kokemus on osoittanut niiden olevan hankevastaavan omia esittelytilaisuuksia. Meille, kuten monille muillekin ryhmille oli oikeuskäsityksemme vastaista osallistua lainvastaisen ja koskiensuojelulain kumoamiseen tähtäävän hankkeen valmisteluun. Olisimme joutuneet käyttämään 7 lomapäivää kokouksiin osallistumiseen. Voimme vain hämmästellä sitä, että monet toimihenkilöt ja viranhaltijat osallistuivat. Monissa ryhmissä, kuten Pudasjärven kaupunginvaltuustossa jouduttiin äänestämään osallistumisesta kaksi kertaa.

Selvityksen kohdassa 17. ”Osallistuminen” olisi pitänyt kertoa kaikki ne yhtiön mm. poliitikoille, päättäjille, sidosryhmille, avainhenkilöille jne. järjestämät esittelyt, retkeilyt ja tilaisuudet, joissa hanketta on myyty ja pohjustettu koskiensuojelulain kaatamista varten.

Monissa tilaisuuksissa ihmiset ovat epäilleet konsulttina toimivan Rambollin puolueettomuutta. Hankevastaava on parhaan kykynsä mukaan vastaillut, että tutkimukset ovat puolueettoman konsultin tekemiä. Mistä sitten on kyse, kun ”puolueeton konsultti” alkaa kesken yvan yleisönosastolla puolustamaan omien selvitystensä oikeassa olemista alueen asukkaita vastaan? (Kaleva 31.7.2009). Rambollin tekemien yva-selvitysten osalta ei ole mitään syytä uskoa puolueettomuuteen, päinvastoin, hankevastaava on saanut tilaamiaan, hankettaan tukevia selvityksiä. Tämä murentaa kaiken luottamuksen yva-selvitysten sisältöön.

Kaiken kaikkiaan onnistunut tiedotusstrategia, jos sitä ajattelee hankkeesta vastaavan kannalta. Hankkeen ”selvitystulosten” ja asioiden lobbaus on ollut erittäin tehokasta. Homma on uponnut varmasti moniin sellaisiin ihmisiin, jotka eivät hankkeesta varsinaisesti tiedä mitään tai ole viitsinyt ottaa asioista selkoa ja ollut tiedoissaan vain yhtiön tiedotuksen varassa.


Haittojen ehkäiseminen ja lieventäminen

Tekojärvialueen raivaus- ja maansiirtotoimenpiteet on selostuksen mukaan suunniteltu tehtäväksi lintujen ja muiden eläinten soidin-, pesintä- ja muuttoaikojen ulkopuolella, eli käytännössä raivaukset yms. jouduttaisiin suorittamaan talviaikaan. Siltä osin haittojen ehkäisemissuunnitelma on selkeästi ristiriidassa kuvan 11-1 aikataulusuunnitelmaan ja selostuksen kohdan 11.2 tekstiin nähden. Rakentamisen alustavassa aikataulussa (kuva 11-1) raivaukset yms. on suunniteltu toteutettavaksi myös eläinten soidin-, pesintä- ja muuttoaikoina. Myös selostuksen tekstin 11.2 mukaan raivaukset tehtäisiin pääosin sulanmaan aikaan, vain vaikeakulkuisimmat kohteet raivattaisiin talvella. Myös maansiirtotyöt jouduttaisiin käytännössä tekemään pääasiassa kesäaikaan. Miksi edes esittää jotakin sellaista toimenpidettä, jota ei pystyttäisi käytännössä tekemään?


Muita moitteita selvityksestä

  • arviointiselostuksessa on lukematon määrä kirjoitusvirheitä, vääriä viitteitä, virheellisiä kuvia, puutteellinen lähdeluettelo (tekstissä on viitattu lähteeseen, mutta sitä ei ole luettelossa, esim. Voimalohi Oy 2006, Aalto 2006), ristiriitaisia tietoja eri osioissa (eri kirjoittajat ovat käyttäneet esim. erilaisia kesävirtaamia luonnon uomassa, vaihtelu 50 – 400 m3/s)
  • hankkeessa oli selvitetty erilaisia vaihtoehtoisia sähköntuotantomuotoja vain säätösähköntuotannon näkökulmasta. Uusiutuvan energian muita vaihtoehtoja ei ollut käsitelty. Myös muiden vaihtoehtojen, kuten sähkön säästön, mahdollisuudet korvata tekoaltaan tuotantoa olisi pitänyt laajemmin selvittää. Selvitys olisi ollut tärkeätä jo tässä vaiheessa, jotta olisi voitu arvioida, olisiko hanke toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä eikä muuta vaihtoehtoa ole
  • altaan koko oli 1980 – luvun suunnitelmassa noin 59 km2 ja Kollaja 2008 – suunnitelmassa sen pinta-ala olisi 49 km2. Molempien altaiden säännöstelytilavuus on kuitenkin pysynyt samana, jopa kasvanut (250 milj. m3 ? 260 milj. m3). Miten altaan koon pieneneminen vs. säännöstelytilavuuden kasvaminen on selitettävissä? Altaasta ei ole selostuksessa esitetty syvyyskarttaa tai keskisyvyystietoja, mikä on suuri puute, koska tiedoilla olisi voinut arvioida altaan todellinen säännöstelytilavuus
  • selostuksesta jäi epäselväksi alueen pienvesien (purot, lammet) inventointimenetelmä. Varsinaisia tuloksia niistä ei ole selostuksessa esitetty. Teksti (6.1.3) niistä vaikutti siltä, että ”inventointi” on suoritettu joko kartalta tai ilmakuvalta, koska tekstin mukaan esimerkiksi Mertajokea ja siihen laskevia puroja on ”perattu voimakkaasti”, mikä ei pidä edes osittain paikkaansa. Mertajoki ja siihen laskevat purot ovat metsälakikohteita eli uomaltaan täysin tai lähes luonnontilaisia
  • kuvat ja tiedot Revonniemen ja Vuormankosken niskan pohjapadoista puuttuvat kokonaan. Tekstistä ei myöskään käynyt mistään ilmi, mitä luonnonuoman ja Naisjärven vesipintoja kynnyksillä aiottaisiin korottaa: alivesi-, keskialivesi-, keskivesi-, keskiylivesi- vai ylivesipintoja?
  • selostuksessa on useita väitteitä siitä, että Iijoen nykyiset voimalaitokset käyvät vajaateholla veden puutteen vuoksi. Selostuksessa tätä asiaa olisi voitu hieman selventää, koska välttämättä asia ei ole siten kuin annetaan ymmärtää. Alaosan voimalaitoksilla on vuorokausisäännöstely, joka tarkoittaa sitä, että vettä juoksutetaan voimalaitoksen koneiden läpi lähinnä vain päivisin ja yöaikaan koneet ja juoksutukset ovat käytännössä nollilla. Päivällä juoksutusten määrä suhteessa maksimi rakennusvirtaamaan riippuu kulloisestakin tarpeesta ja vuodenajasta. Käytäntö on yleinen Suomessa ja muuallakin. Se, että koneet seisovat yöllä, ei välttämättä johdu veden puutteesta. Nykyisten voimalaitosten juoksutuksista eri vuorokauden ja vuoden aikoina sekä juoksutetuista vesimääristä ja niiden tuottamasta tehoista olisi ollut hyvä tehdä näin keskeisessä väitteessä selkoa
  • selostuksessa ei ole arvioitu, paljonko Pohjolan Voima Oy joutuisi maksamaan takaisin valtiolle saamiaan korvauksia koskiensuojelulain myötä rakentamatta jääneistä Kollajan altaasta ja voimalaitoksesta sekä Iijoen alaosalla sijaitsevien voimalaitosten kolmansia koneistoja varten tehtyjen hyödyttömiksi käyneiden investointien korvaamisesta, jos koskiensuojelulaki Kollajan alueen osalta purettaisiin. Pohjolan Voima Oy sai korvauksia Kollajan altaasta ja voimalaitoksesta 19,8 milj. mk ja 3. koneista 91,3 milj. mk, yhteensä 111,1 milj. mk. Yli kahdenkymmenen vuoden jälkeen korvaussumma valtiolle olisi korkoa korolle laskettuna moninkertainen alkuperäiseen summaan nähden
  • rakentamisaikaisia vaikutuksia vedenlaatuun ei ole arvioitu, vaikka hankkeessa olisi paljon myös ”märkätyötä” (esim. pohjapadot, Iijoen säätöpato, Livojoen mahdollinen ruoppaus, kanavien suiden puhkaisut vesistöihin ym.)
  • sivulla 146 on selvitetty sedimentoitumista luonnonuoman pohjalle. Johtopäätöksissä on todettu, että (rakennetussa tilanteessa, VE1) virtaaman hidastuminen voi lisätä nykyisestä orgaanisen aineen sedimentoitumista jokiuoman pohjalle. Samaan hengenvetoon kuitenkin kumotaan koko virtaaman pieneneminen toteamalla, että ”käytännössä kuitenkin kevään ja syksyn sekä osittain myös kesän suuremmat virtaamat riittänevät ehkäisemään sedimentin merkittävän lisääntymisen joen pohjalla” Mistä nämä selittelyjen mestarit aikoisivat taikoa rakennetussa tilanteessa vanhalle uomalle nykyistä enemmän vettä? Kannattaako tässä edes harkita tekoallasta, jos lisäveden taikominen on noin helppoa? Aiotaanko lisävesi taikoa sadetanssilla?
  • selostuksessa ei ole selvitetty, miten Vengasojan loppuosan kaivaminen Rapasuon kautta Mertajokeen käytännössä tehtäisiin ja miten voitaisiin varmistua siitä, että kanava toimisi hydraulisesti täysin samoin kuin nykyinen luonnontilainen Vengasojan alaosa. Kyseessä sentään olisi noin 2 kilometriä pitkä kanava. Miten varmistettaisiin, että Vengasojan yläosan valuma-alueen (johon myös suurin osa Kärppäsuon – Räinänsuon Natura-alueesta kuuluu) olosuhteet säilyvät; ei tapahdu kuivumista eikä toisaalta esim. pohjavesipintojen nousua? Kanavan toimivuuden tai mahdollisten haittojen arvioimisessa olisi Vengasojan virtaamien mittaamisella ollut tärkeä merkitys. Vengasojan virtaamia hankkeessa oli mitattu vain yhden kerran, ja sekin tieto on selostuksesta pimitetty
  • Pudasjärven nykyistä tulvavaaraa ja riskejä on tietoisesti liioiteltu, eikä selostuksessa ole mainittu, että lähes koko Kurenalan taajama on 1990 – luvun alussa suojattu tulvapenkereiden avulla. Taajaman alapuolelle rakennettavat patopenkereet estävät tulvimisen luontaisille alueille ja ne aiheuttavat tulvariskin.
  • hanke estää merkittävällä tavalla maakuntakaavan mk-1 merkinnän toteutumista. Hanke heikentää vesistö vedenlaatua, luonnon ja ympäristön kestävää käyttöä, metsätaloutta ja maisemaa
  • selostuksen kuvissa 3-3, 3-4 ja 3-5 Pudasjärven vedenpinnan talvikorkeus Kollajan jälkeen on kaikissa kuvissa esitetty olevan +108,0 m, mikä on väärin muualla esitettyyn +108,2 m. Kyseessä on visuaalinen kuvien vääristely, jolla voi olla merkittäviä vaikutuksia sellaisille ihmisille, jotka eivät tiedä tai ole lukeneet muualta selostuksesta todellista korkeutta
  • havainnekuvasta 3-10 puuttuu pohjapadon alemman vesipinnan korkeus ja virtaaman suuruus ko. hetkellä. Havainnekuvalla ei ole mitään arvoa, kun arvioidaan siitä veneellä kulkumahdollisuuksia
  • havainnekuvasta puuttuu tieto, rakennettaisiinko myös suoalueilla (esim. Venkaan maapato) padon pohja suoraan maan pinnan päälle vai laskettaisiinko sitä esim. kiinteään pohjaan asti. Kuvaa 3-12 ”Venkaan maapato” ei ole selostuksessa, vaikka kuvaan on viittaus
  • taulukko 6-7 puuttuu rasti pikkusiepon kohdalta sarakkeesta Dir.
  • kuva 8-6 s. 224 tiedot Revonniemen pohjapadon alimmasta harjakorkeudesta on eri kuin kuvassa 5-13 s. 80
  • kysely Kollajan kiinteistönomistajille, liiteraportista puuttuu kyselylomake (liite 1), vaikka siihen on viitattu
  • kuvassa 12-15 esitetty tahallinen visuaalinen harha: kuvan otsikosta on jätetty pois maininta, että kuva esittää koko Iijoen vesistöaluetta. Moni voi erehtyä luulemaan, että kuvassa on esitetty / selvitetty Kollajan allasalueen porotalouden kannalta tärkeät alueet

Lopuksi

Tehty ympäristövaikutusten arviointiselostus on erittäin puutteellinen eikä mielestämme täytä selvitykselle laissa asetettuja tavoitteita. Tärkeimmiltä kohdiltaankin tehdyt selvitykset ovat täysin riittämättömiä. Selvitysten puutteellisuus ja karkeat virheet entisestään korostuvat, kun otetaan huomioon hankkeen luonne ja merkittävyys. Selostuksen luonne on poikkeuksellinen, sillä tarkoituksena on ensimmäistä kertaa YVA:n historiassa voimassa olevan lain muuttaminen ennen varsinaisen lupaprosessin käynnistymistä. Tämä tosiasia huomioiden, odotimme selostukselta huomattavasti perusteellisempaa, monipuolisempaa, luotettavampaa ja ennen kaikkea puolueettomampaa ympäristö- ja sosiaalistenvaikutusten arviointia.

Yksi selostuksen hämmästyttävin toteamus löytyy sivulta 334. Paikallisista vaikutuksista todetaan, että hankkeen toteuttaminen päättää vuosia kestäneen erimielisyyden. Tästäkö on kyse? Pohjolan Voima ei ole hyväksynyt säädettyä koskiensuojelulakia vuonna 1987. Vuosia kestäneet erimielisyydet ja Kollaja- hanke saivat pisteen silloin. Erimielisyyksistä päästiin vähitellen yksimielisyyteen, jonka yhtiö on jälleen rikkonut.

Vaadimmekin, että yhteysviranomainen ottaa Kollajan – hankkeen arviointiselostuksen lausunnossaan huomioon mitä YVA – lain 17 §:ssä on sanottu arvioinnin puutteellisuudesta.
Näin huono ja puutteellinen selvitys ei voi olla mahdollisen lainsäädännön muuttamisen ja luvanharkinnan perustana. Sivistysvaltion periaatteisiin kuuluu, että lainsäätäjä ja lupaviranomainen saavat päätöstensä tueksi laadukasta ja monipuolista tietoa. Olisi kasallinen häpeä, jos koskiensuojelulakia tämän selostuksen perusteella lähdettäisiin muuttamaan.



Pirkko-Liisa Luhta, pj Pudasjärven luonnonsuojeluyhdistys ry Aaponkuja 5, 93100 Pudasjärvi



Esko Suvanto, pj Iijoen suojeluyhdistys ry Sarviperäntie 12, 93999 Kuusamo



Eero Moilanen, pj Taivalkosken osakaskunta Karhutie 13, 93400 Taivalkoski