Vuonna 1987 Iijoki ja 52 muuta vesistöä tai vesistön osaa suojeltiin vesivoimarakentamiselta koskiensuojelulailla. Iijoella koskiensuojelulaki lopetti voimayhtiöiden kaavailut Kollajan altaan rakentamisesta. Toteutuessaan kyseinen allashanke olisi vaikuttanut alueen luontoon niin paljon että se todettiin toteutuskelvottomaksi. Ennen koskiensuojelulain säätämistä etenkin Pudasjärvellä ”koskisodat” jakoivat väen rankasti kahtia puolesta ja vastaan. Jokivarren, etenkin Kollajan alueen, asukkaat saivat pelätä kotiensa puolesta. Alueella nyttemmin tärkeäksi matkailutapahtumaksi kohonnut soututapahtuma, Iijokisoutu, aloitettiin vuonna 1983 mielenosoituksena Iijoen jatkorakentamista ja Kollajan allashanketta vastaan.

Koskiensuojelulaki lopetti nämä ”koskisodat”, ja jokivarren asukkaat saattoivat huokaista helpotuksesta. He tunsivat nyt kotipaikkansa, kesämökkinsä tai esimerkiksi matkailuelinkeinon harjoittamisen alueella turvatuksi lainsäädännön ollessa heidän puolellaan. Sitä helpotusta kesti noin kaksikymmentä vuotta.

Yhtäkkiä, viime vaalien aikoihin, voimayhtiö Pohjolan Voima alkoi kaivaa allashanketta haudastaan. Yhtiölle oli maksettu lähes 20 miljoonaa euroa altaan rakentamatta jättämisestä koskiensuojelulain tultua voimaan. Rahat saatuaan Pohjolan Voima alkoi puhua YVA-selvityksestä (ympäristövaikutusten arviointi) Kollajan altaasta alueelle, jolle vesivoiman rakentaminen on nykyisen lainsäädännön vastaista. Voimayhtiö perusteli tätä sillä, ettei YVA-laissa erikseen kielletä selvityksen tekemistä laittomasta projektista; ajatus on niin käsittämätön, ettei sen mahdollisuus lie käynyt lain kirjoittajien mielessäkään.

Pohjolan Voima puolustelee allashanketta väittämällä vesivoiman olevan ”puhdas energiamuoto”. Yhtiö mainitsee viime vuosina paljon tapetilla olleen ilmastonmuutoksen torjumisen ja toitottaa uusiutuvan energian luontoystävällisyydestä. Tämä ei ole totta: Vaikka energian ottaminen talteen virtaavasta vedestä turbiinien avulla ei itsessään saastuta tai muuta luontoa, siihen tarvittavien tekoaltaiden ja patojen negatiiviset ympäristövaikutukset vesiluonnolle ovat vakavia.

Pohjolan Voiman toiminta asian suhteen on ollut salamasotatyyppistä. Esimerkiksi YVA-selvityksen aloittamista käsittelevästä informaatiotilaisuudesta kerrottiin mediassa vasta sinä päivänä, jona kyseinen tilaisuus pidettiin. Voimayhtiö on puhunut Kollaja-YVA:sta kuukausia ennen kuin sitä on virallisesti aloitettu. Yhtiö on myös alkanut tehdä selvityksiä Iijoella, vaikka virallisesti mitään Kollaja-YVA:a ei ole vielä käynnissä.

Samaan aikaan Ympäristöministeriön ja Ympäristökeskuksen viranomaisten antamat vastaukset asiaa koskeviin kysymyksiin ovat olleet vähintäänkin ristiriitaisia. Viranomaiset ovat selvästi ymmällään ja epätietoisia siitä, miten toimia tilanteessa, jonka kaltaista ei aikaisemmin ole koskaan tullut vastaan.

13. kesäkuuta 2007 ympäristöministeriön lakimies totesi ykskantaan, etteivät ympäristöviranomaiset voi olla voimayhtiön ”Kollaja-YVA:ssa” yhteysviranomaisina. Sen jälkeen ministeriön antamat vastaukset ovat olleet eri kysyjille mitä milloinkin. Kirjallisena vastauksia ei ole saatu. Koska YVA-laki selvästi on näiltä osin vajaa, on tulkinta-apua siihen haettava muiden, vahvempien lakien puolelta. Tässä tapauksessa esim. hallintolain kuudes pykälä voidaan ottaa tarkasteluun:

6 §
Hallinnon oikeusperiaatteet

Viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.

Kyseinen lainkohta on ihmisoikeuspykälä. Tätä lainkohtaa sovelletaan perustuslain rinnalla ja oikeutettu odotus on esimerkiksi se, että koskiensuojelulaki pitää, kun sen varaan on vaikkapa rakennettu tai hankittu kesäpaikka, perustettu yritys tai valittu asuinpaikka.

Lohi Iijokeen

Suomen sodanjälkeisellä jokirakentamisella tuhottiin Suomesta useimmat lohikannat (Iijoki, Oulujoki, Kemijoki…). Rajajokien pelastukseksi asiassa koitui mahdottomuus rakentaa niihin vesivoimaa (tai mitään muutakaan) johtuen sijainnista kahden eri valtion rajalla.

Rakennetuista entisistä lohijoista ainoastaan Iijoen vaelluskalakannat otettiin talteen kalankasvatuslaitokseen. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kalaportaiden tai ylisiirtojen avulla Iijoen lohi on mahdollista palauttaa kotijokeensa.

Kun suunnitelmat lohen palauttamisesta Iijokeen vuosi, pari sitten kantautuivat ilmoille, alueen asukkaat iloitsivat. Ennen kuin voimalapadot sulkivat jokisuun, oli lohi tuonut jokilaaksoon leivän ja särpimen. Kalastajat ja matkailuelinkeinon harjoittajat olivat innoissaan.

Nyt Iijoen lohella ei olisi merkitystä ainoastaan Iijoelle vaan sen poikastuotannolla olisi merkitystä koko Itämeren lohikannalle. Iijoella on valtavasti potentiaalista lohen poikastuotantoaluetta, joka jokisuun patoamisen jälkeen on ollut tyhjillään.

Kuitenkin lähes samanaikaisesti lohenpalautussuunnitelman kanssa ilmaantuivat Pohjolan Voiman kaavailut jo kertaalleen haudatusta Kollajan allashankkeesta. Toteutuessaan Kollajan allas hautaisi lopullisesti toivon lohen palauttamisesta Iijokeen.

Olematon energiamäärä ympäristön kustannuksella

Toteutuessaan Kollajan vesivoimala lisäisi Suomen energiatuotannon kokonaismäärää olemattomat 0,5 promillea. Kollajan tekoallas hukuttaisi alleen noin 50 neliökilometriä luontoa. Mitään virkistysaluetta ei tekojärvestä tulisi; altaan vedenpinnan korkeusvaihtelut olisivat 9,5 metrin luokkaa. Valtavat alueet olisivat vedenpinnan jatkuvan nousun ja laskun runneltavina.

Alue, jonka allas peittäisi alleen, on enimmäkseen suo- ja metsäluontoa. Alueen suot sitovat valtavan määrän metaania, pahinta kasvihuonekaasua. Mikäli nämä suot hukkuisivat tekoaltaan alle, niistä ilmakehään vapautuvat metaanipäästöt vastaisivat hiilivoimalan päästöjä vuosikymmenten ajan kasvihuoneilmiötä edistäen.

Metaanipäästöjen lisäksi soiden turpeinen maaperä lähtisi vedenpinnan nousun ja laskun sitä myllätessä liikkeelle pilaten alapuolisen Iijoen vedenlaatua. Turve kulkeutuisi veden mukana lopulta Pohjanlahteen, missä se edistäisi Itämeren jo nyt huolestuttavaa rehevöitymistä.

Kun yhtäällä valtavat maa-alueet hukkuisivat veteen, jäisi toisaalla lähes 40 kilometriä Iijoen uomaa lähes kuivilleen padon estäessä vettä pääsemästä sinne. Kuivaksi kuihtuisi myös kuuluisa Kipinän koski. Siinä missä nyt virtaa joki kulkisi enää kurainen pikku vesinoro.

Todennäköisesti Kollajan allashanke on haudattu uudelleen jo nyt, koska hanke uhkaa kolmea Natura-aluetta. Suomen lainsäädäntö ei yksin riitä sallimaan niiden tuhoamista. Natura-alueet on perustettu pysyviksi. Luonnonsuojelu ja ympäristönsuojelu ovat pysyviä ratkaisuja, eikä kulloinkin voimassa olevien poliittisten voimasuhteiden tai yhtiöiden taloudellisten intressien pitäisi antaa vaikuttaa niihin.